Kirjoittanut Jari Tamminen

Melkein Alien

Lukuaika: 2 minuuttia

Melkein Alien

Ohjaaja Ridley Scottin paluu scifin maailmaan on kunniakas. Onnistumista onkin jo saatu odottaa.

Ohjaaja Ridley Scott tunnetaan häkellyttävän epätasaisesta laadusta. Parhaimmillaan hän on vahvojen naishahmojen kanssa. Scott jatkaa tällaisten naiskuvien tuomista valkokankaalla myös Prometheuksessa.

Alien-elokuvien maailmassa tapahtuva tarina sijoittuu aikaan ennen Scottin ohjaamaa ensimmäistä Alienia. Valkokankaalla nähdään taas tutun lohdutonta menoa ja vahvoja naisia. Mutta siinä missä Alien on kauhuelokuva scifi-mausteilla, on Prometheus puhdasta scifiä, jossa kauhu loistaa poissaolollaan.

Heti elokuvan avauksessa tarinaa aletaan rakentaa vanhan kunnon Chariots of the Gods -selityksen varaan. Siis: tuntemamme elämä maassa on syntynyt avaruusolentojen tekemisistä, ja muistot olennoista ovat jääneet elämään uskomuksina jumalista. Loppuelokuva sitten keskitytäänkin eri tavoin traumaattisten isäsuhteiden selvittelemiseen.

Lieneekö tällä sitten jotain tekemistä ohjaajan oman isäsuhteen kanssa: Ridley Scottin upseeri-isä kuuluu olleen suhteellisen etäinen. Ainakin viehtymys vahvoihin naisiin on Scottin oman todistuksen mukaan kodin peruja. Äidillä oli päävastuu Ridleyn ja hänen veljiensä kasvattamisessa.

”Mitä vahvempi nainen, sitä parempi”, Scott muotoilee The Daily Beast -verkkolehden haastattelussa. Scottin Alieniin luoma Ellen Ripley -hahmo – se Sigourney Weaverin näyttelemä – onkin toiminut mallina lukuisille myöhemmille elokuvien amatsoneille.

Prometheuksessa perintöä kantavat eteenpäin Elizabeth Shaw’ta näyttelevä Noomi Rapace ja Charlize Theron Meredith Vickersinä.

Prometheuksessa kritisoidaan myös suuryhtiöitä, kuten Alien-saagassa kuuluu. Pahan nimi on Weyland Corporation.

Kun aiemmissa elokuvissa tuohon nimeen on yhdistynyt ainoastaan tunteeton pääoma, saa Weyland tällä kertaa ihmiskasvot: mukaan on kirjoitettu yhtiön perustaja Peter Weyland.

Inhimillisiä tunteitakin piisaa, mutta ne eivät välttämättä löydy sieltä rakastamisen ja välittämisen saarakkeesta.

Kun Scott taannoin ilmoitti ohjaavansa esiosan scifi-klassikolle, monet olivat syystä huolissaan. Onnistumisen mahdollisuus oli korkeintaan kohtalainen. Riski kannatti. Vaikka kaltaiseni scifi-nörtti on totaalisen kykenemätön objektiiviseen arvioon, ei tälle voi mittavan itsereflektionkaan jälkeen antaa muuta kuin täyden pisteet.

Tämän jälkeen en ole enää kauhuissani Scottin seuraavan lämmittelyprojektin, Blade Runnerin jatko-osan, takia. Siihenkin on luvattu vahva naishahmo.

Vaikka se ei olekaan välttämätöntä, niin Prometheuksen pohjiksi kannattaa katsoa se alkuperäinen, ensimmäinen Alien – ja välttää Prometheuksen 3D-versiota kuin ruttoa.

Ridley Scott: Prometheus elokuvateattereissa 1.6. alkaen.

_______________

Anteeksi, kuka?

Prometheus on kreikkalaisen mytologian titaani, joka muovasi ihmiset savesta ja lahjoitti heille jumalilta varastamansa tulen. Tempusta kiukustunut ylijumala Zeus lähetti Pandoran lippaineen Prometheuksen perään. Siinä tuoksinassa Pandoran lippaastakin sitten livahti maailmaan kaikenlaisia vitsauksia.

Lopulta hiiltynyt Zeus kahlitsi Prometheuksen kallioon. Kolmenkymmenen vuoden ajan kotka nokki joka päivä hänen maksaansa, joka kasvoi öisin takaisin. Lopulta Herakles vapautti Prometheuksen kahleistaan.

Karl Marx piti Prometheuksen tarinaa inspiroivana ja kuvaili häntä ”filosofin kalenterin suurimmaksi pyhimykseksi ja marttyyriksi”. Prometheus-leirejä järjestetään tänäkin kesänä ympäri Suomen.

Jari Tamminen

mainos