Koivun ja tähden alla ei tabuja hevin sulateta, ainakaan liian suurina kerta-annoksina.

Markus Draken vaalikampanjointi pilven siivellä osoitti, kuinka herkästi syttyvää tavaraa huumeet Suomessa yhä ovat. Koivun ja tähden alla ei tabuja hevin sulateta, ainakaan liian suurina kerta-annoksina.

Drakelle pikkuporvarillisten arvojen härnäys ja taistelu biovaltaa ylläpitävää kontrollikoneistoa vastaan eivät tuoneet sanottavaa vaalimenestystä. Sivutuotteena pössyttelykampanja siirsi poliittisen päihdekeskustelun asenteet noin kymmenen vuotta taaksepäin ja säikäytti urbaanit vihreät ja vasemmistoliiton kulttuuriradikaalit jyrkästi aihetta torjuvaan suuntaan.

Tämä on vaarallista yhteiskunnassa, jossa huumeet ovat jo läsnä. Meillä ei ole varaa hukata ylimääräisiä vuosia oikeistomoralistisen vastareaktion tyynnyttelyyn.

Ei riitä, että päihteiden aiheuttamia ongelmia vastaan kamppaillaan perinteiseen tapaan turvautumalla synnintuntoon ja rangaistuksenpelkoon tai hehkuttelemalla toinen toistaan hurjempia terveysuhkia. Nyt on kyettävä vetoamaan ihmisten omaan älliin ja haluun valita itse paremmin. Tässä pelissä on eroteltava toisistaan eri huumeet ja käyttökulttuurit. Samalla terveys-, nuoriso- ja kriminaalipoliittiset keinot on räätälöitävä ennemmin huolellisen tutkimuksen kuin tunteella piirrettyjen vanhojen mallien mukaan.

Kunnon kansalaisten viatonta turvallisuushakuisuutta nuoleskeleva pamppulinja taluttaa surutta koko yhteisön rotkon reunalle. Liian usein myös vasemmistoliberaalilla huumeromantiikalla on turhan elitistinen näkökulma asiaan. Yhteiskuntaa ei voi rakentaa vain vahvojen normeilla. Kaveria ei jätetä, eihän?

Tuomas Rantanen