maitovalaiden kutsu

Lukuaika: 3 minuuttia

maitovalaiden kutsu

Kalliomaalaukset ovat todiste ihmisten ja valaiden välisestä muinaisesta totemistisesta suhteesta. Yksi alueen kalliomaalauksista kuvaa ihmistä ja valasta kommunikoimassa keskenään samalla kun ihminen auttaa valasta synnytyksessä.

”El Che Guevarawas a great man in Latin America, wasn’t he? ” kysyy leveästi hymyilevä Alexei silmät loistaen.

Muut pöytämme ääressä istuvat kääntävät katseensa minuun. ”Yes, he made history in Latin America” , sanon neutraalisti, ja on selvää, että vastaukseni herättää seuralaisissani lähinnä pettymystä. Volodja heittää tilanteeseen yhden lukuisista vitseistään, ja nauramme kaikki makeasti.

Herkullinen illallisemme Solovetskin Beluzyn niemellä, leirimme pääteltassa, koostuu tuoreesta merileväsalaatista, johon on sekoitettu sipulia, kalaa ja perunoita.

Kodikkaan rupattelun ja usean vodkapaukun jälkeen lähdemme telttoihimme nukkumaan. Ennen kuin sukellan omaani keskiyön auringon sävyt vievät minut hetkelliseen transsiin. Mielessäni risteilee ajatuksia: Volodja, Solovetski, valaat ja minä, Suomeen asettunut kolumbialainen valokuvaaja, – kuinka oikein päädyinkään tälle Vienanmeren saarelle?

Tammikuussa 2000 osallistuin Rauno Lauhakankaan ja Jim Nollmanin järjestämään konferenssiin tiedekeskus Heurekassa. Konferenssi käsitteli ihmisten ja joidenkin eläinlajien – erityisesti valaiden – välistä kommunikaatiota sekä Vienanmeren maitovalaita. Vuorovaikutuksen teema vaikutti minusta erityisen tärkeältä, sillä aiheesta ei juurikaan keskustella, eikä sitä ole pahemmin tutkittu.

Kirjassaan Dolphin Dreamtime Jim Nollman kirjoittaa:

”Jotta kyseessä olisi todellinen vuorovaikutustilanne, sen tulisi perustua keskinäiseen kunnioitukseen… Tämä on prosessi, joka vaatii meitä arvioimaan uudelleen suhdettamme eläimiin. Tarkemmin ajateltuna kyseessä on oikeastaan varsin alkukantainen ja eettisesti kokonaisvaltainen lähestymistapa.”

Meidän ihmisten on opittava ymmärtämään syvällisemmin biodiversiteettiä, jonka kanssa jaamme tämän planeetan. Kuten Nollman toteaa suhteestamme eläinmaailmaan: meidän täytyy ryhtyä tarkkailijoista osallistujiksi.

Solovetskin saarella sijaitseva Beluzyn niemi, jonne maitovalaat kerääntyvät laskuveden aikaan, on maaginen paikka. Jo tuhansien vuosien ajan valaat ovat saapuneet Beluzyyn parittelemaan ja lisääntymään.

Alueen kalliomaalaukset ovat todiste ihmisten ja valaiden välisestä muinaisesta totemistisesta suhteesta. Yksi kalliomaalauksista kuvaa ihmistä ja valasta kommunikoimassa keskenään samalla kun ihminen auttaa valasta synnytyksessä.

Solovetskin saarella valastyöryhmä sai myös mahdollisuuden olla mukana Maitovalaat ajan virrassa -dokumentin tekemisessä. Marko Röhrin ja Patricia Simmsin tuottaman dokumentin toteuttamiseen osallistuivat Rauno Lauhakangas sekä useat venäläiset tiedemiehet sekä opiskelijat moskovalaisesta Shirshovin Oseanologian Instituutista.

Dokumentin teon aikaan Rauno ja Jim tekivät kommunikaatioon liittyviä kokeita valaiden kanssa. Eräässä kokeessa Jim soitti pienessä kumiveneessä tiibetiläistä pronssikelloa, kellon lempeä ja kirkas melodia resonoi vedessä ja siirtyi pitkien matkojen taakse.

Joskus Jim myös lauloi kellolla soitetun musiikin tahdissa. Rauno taas käytti ajoittain digitaalisampleria, jolla hän ensin nauhoitti valaiden musiikin ja vokalisaation. Sitten hän lähetti nauhoituksen takaisin mereen vedenalaisella kuuntelulaitteella, hydrofonilla.

Oli päivänselvää, etteivät valaat osoittaneet meitä kohtaan pelkkää uteliaisuutta, vaan ne yrittivät myös kommunikoida kanssamme.

Kerran sukeltelin kahdentoista metrin syvyydessä yrittäen löytää valaita valokuvattavaksi. Näkyvyys oli erittäin hyvä, noin kahdeksan metriä, ja tarkkaavaisena katselin eteeni ja sivuille kuitenkaan yhtään valasta näkemättä. Kuulin vain niiden ääniä jostain kaukaa.

Kului joitain minuutteja, kun valas yhtäkkiä yllätti minut takaa. Hetken ajan katselimme toisiamme vain metrin etäisyydeltä. Se tarkkaili ja tutkiskeli minua keimailevalla katseellaan, luki minun koko ruumistani kehittyneillä aivoillaan. Ja minä katsoin sitä silmiin ja aistin sen olemusta syvällä itsessäni.

Olisikohan valaalla ollut jokin viesti, jota se yritti minulle välittää? Tervehdys tai kutsu? Tai ehkä se vain halusi ilmoittaa olemassaolostaan. Vai yrittikö se ehkä sittenkin pyytää minulta apua?

Solovetskin ja Vienanmeren valaat muodostavat Euroopan viimeisen maitovalaiden populaation. Vain muutama sata vuotta sitten niitä oli useilla Euroopan alueilla, jopa Seinellä ja Reinillä.

Vienanmeren herkkä valaspopulaatio on nyt niinikään vaarassa joutua sukupuuttoon. Ensi kesäksi on tehty suunnitelmia vangita tusinoittain Vienanmeren valaita, jotta niitä voitaisiin myydä Japanin ja muiden maiden akvaarioihin.

mainos

Hallituksiin ja tiedemiehiin kohdistuvalla julkisella painostuksella on vielä mahdollista yrittää pelastaa nämä Euroopan viimeiset maitovalaat.

Meidän tulisi myös edistää kestävään kehitykseen perustuvaa ekoturismia, esimerkiksi whale watching -projekteja, joita Rauno Lauhakangas on Suomessa toteuttanut. Projekteilla voitaisiin paikallisille asukkaille näyttää toinen mahdollinen tie: osoittamalla ihmisille alueen luonnonrikkaudet olisi mahdollista edistää myös alueen talouskehitystä.

Kolumbiassa Tyynen Valtameren rannikolla käynnistettiin neljä vuotta sitten ohjelma, johon kuuluu ryhävalaiden saapumista juhlistava festivaali. Valaat muuttavat joka syksy yli 8 000 kilometrin pituisen matkan Etelämantereelta Kolumbian vesille. Ohjelman tavoitteena on osoittaa sekä paikallisille asukkaille että turisteille näiden ilman matkalaukkua matkustavien eläinten arvo. Ehkä jokin tämäntapainen tapahtuma voitaisiin toteuttaa myös Vienanmerellä.

Paluumatkaani edeltävä yö oli erityisen surumielinen ja synkkä. Yhteisen illallisen jälkeen suuntasin teltalleni ja tein mielessäni yhteenvetoa kokemuksistani. Ennen nukahtamista sain niemen hiljaisuudessa viimeisen kerran kuunnella erään opiskelijan laulaman venäläisen laulelman. Hän lauloi usein meren rannalla kivellä istuen vielä silloin, kun me muut olimme jo teltoissamme vaipumassa uneen. Oli ainoalaatuista nukahtaa tuudittavaan lauluun. Se säesti mielessäni uiskentelevia maitovalaita.

Jöns Carlson & Hernan Patiño: Vienanmeren luostarisaaren maitovalaat. Maahenki 2003. Valaiden puolesta ry kampanjoi Vienanmeren maitovalaiden pelastamiseksi, lisätietoa members.surfeu.fi/whale. Lisää maitovalaista sivuilla www.physics.helsinki.fi/whale/ & www.interspecies.com.

Hernan Patiño

  • 9.9.2009