Arvostelussa Pyloriksen levy P-P-P-Py-Pyloris.

Antti Vuornos oli vähällä kuolla kolmikuisena harvinaiseen mahaportin ahtaumaan (lat. pylorusstenooni). Hänen taiteilijanimellä Pyloris julkaisemansa uusi instrumentaalilevy on ainakin kokemusten tasolla omaelämäkerrallinen teos.

Vuornos on aiemmin vaikuttanut kitaristina muun muassa orkestereissa G-Litter ja Kuja Orchestra, mutta Pyloriksen äänimaisema on varsin kaukana kitarasankaruudesta. Osasyy tähän on se, että Vuornos asui usean vuoden ajan ulkomailla ja työsti musiikkia etupäässä itsekseen.

Parinkymmenen minuutin mittainen vinyyli-ep P-P-P-Py-Pyloris lainaa dubista, varhaisista tietokonepeleistä sun muista, eli levy putoaa mahdollisesti skweee-kategoriaan. Skweee on edellisen vuosikymmenen puolivälissä Ruotsissa syntynyt ja sieltä ripeästi Suomeen levinnyt genre, joka ei ole kaukana dubstepistä. Tässä elektrofunkissa pörisevät bassot lyövät kättä piipittävien lo-fi-syntetisaattorien kanssa.

Vuornoksen valitsema omaelämänkerrallinen taiteilijanimi sopii hyvin siihen, että äänimaailmassa on voimakkaita kaikuja 1980-luvulta, jolloin hänkin on ollut vaikutteille altis nuori.

Pyloris: P-P-P-Py-Pyloris. Omakustanne 2013. 4 tähteä.

Jari Tamminen