Voiman lukijat kommentoivat juttuja.
Samaa mieltä
Olen samaa mieltä Sinin kanssa (Voima 04/08) lopahti kiinnostus ja arvostus lehteä kohtaan heti Teemu Mäen ilmestyttyä kolumnistiksi. Miten voidaan julkaista asiallisia ja kriittisiä artikkeleita eläinten poljetuista oikeuksista ja tehotuotannosta, kun samaan aikaan pidetään hänet palkkalistalla? Vaikka Mäki kuinka teostaan selittää, mikään ei oikeuta tekoa tai tee siitä taidetta.
Pettymys. Ei Voima ollutkaan muita kummempi.
Jaana
_______________
Eri mieltä
Voiman lukijapostipalstalla (4/2008) kauhisteltiin, kuinka Teemu Mäki on otettu Voimaan kolumnistiksi. Olen täysin samaa mieltä siitä, että ”taideteos”, josta Mäki tunnetaan, on sekä kuvottava, että eläinrääkkäystä. Siksi itsekin kohottelin kulmakarvojani, kun ensimmäisen kerran huomasin hänen kirjoittavan Voimaan. Kuitenkin olen huomannut, että Mäen kirjoittamat kolumnit ovat olleet kiinnostavinta luettavaa. Tämä lienee myös syy siihen, miksi hänet on Voimaan palkattu.
Hanna
_______________
Minä elän
Olen masokisti, nautin kivun tuomasta orgasmista. Se on kuin jotain mitä ei saisi haluta. Jos joku kysyy kiellän kaiken; en ole julkinen eläin. Se on tabascoa ja mansikkajäätelöä. Niin ihanan kipeä yhdistelmä; tarjous josta ei voi kieltäytyä. Vain kipu voi turruttaa kivun sydämestä, sen ajan raiskaaman kulun. Vain kipu herättää minut hetkeksi, saa minut näkemään oikein, tuntemaan oloni eläväksi jälleen kuoleman keskellä. Siellä yksin minä seison, mutta voi kuinka minä rakastan maailmaa ja sen tekopyhää muovista pintaa kun se sulaa hetkessä. Rakastan rakennuksia jotka on tuhottu puoliksi; ”liikkuminen omalla vastuulla”, unohdettu kaukainen kutsu. Seiniä ja ehkä osa kattoa vielä paikallaan tuntemattoman voiman vaikutuksesta ja juuri siinä paikassa ei ole mitään pyhää.
Kimmo
_______________
Toivotonta
Kimmo Jylhämön mukaan ”vasemmiston toivo on kokonaan demareissa” (Voima 04/2008, pääkirjoitus). Demarien politiikka ei ole kuitenkaan ollut erityisen vasemmistolaista ainakaan 30 vuoteen. Paavo Lipposta tuskin voi luonnehtia vasemmistolaiseksi. Tänä keväänä käydyssä puheenjohtajakamppailussa kukaan ehdokkaista ei ole osoittanut erityistä kiinnostusta vasemmistolaisuuteen. Erkki Tuomiojakin on varonut tämän suuntaisia irtiottoja, jotta säilyttäisi mahdollisuutensa tulla valituksi.
Mikä saa siis Jylhämön asettamaan toivonsa demareihin? Sekö että vasemmistolla ei ole muutakaan toivoa?
Tällaiseen virhearvioon saattaa julkisuuden perusteella päätyä. Koko poliittisen kentän merkityksellisin puolue on kuitenkin jämähtäneestä julkisuuskuvastaan huolimatta Vasemmistoliitto, jossa on aloitettu vasemmistolaisen politiikan uudistustyö. Uudella tavalla vasemmistolaisena puolueena Vasemmistoliitolla on mahdollisuus tuoda vasemmisto yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön. Tämä siirtäisi keskustaa vasemmalle ja pakottaisi muut puolueet tarkistamaan asemointiaan.
Esimerkiksi Saksassa, Hollannissa ja Norjassa Vasemmistoliiton sisarpuolueiden menestys on ajanut demarit puolustuskannalle. Norjassa demarit suostuivat vasemmistohallitukseen, Saksassa ja Hollannissa käydään asiasta debattia.
Kun todellinen vasemmisto kasvaa, demareilla on kaksi mahdollista tapaa reagoida. Toinen tapa on esimerkiksi Saksan demarien linja: yhteistyöhön hakeudutaan pikemminkin oikeiston kuin uuden vasemmiston kanssa. Demareille linjaratkaisu on ongelmallinen, koska pian puolue ei enää erotu oikeistosta.
Suomen demarien historiasta ja viime aikojen poliittisesta profiilista päätellen tämä on myös SDP:n ykkösvaihtoehto. Jylhämöstä poiketen minun on vaikea nähdä kuinka vasemmiston toivo olisi SDP:n ja oikeiston yhteistyössä.
Toinen demarien mahdollinen reagointitapa on hakeutuminen yhteistyöhön todellisen vasemmiston kanssa. Tätä demarit pelkäävät, koska esimerkiksi hallitusyhteistyössä vastuu ”kovista” päätöksistä lankeaisi ensisijaisesti heille. Pelko on kuitenkin turha: Norjassa nimenomaan Sosialistinen vasemmistopuolue on joutunut kantamaan raskaimman taakan hallitusvastuusta.
SDP:ssä vasemmistoyhteistyön karsastaminen ei perustunekaan tällaisiin strategisiin pohdintoihin, vaan taustalla on demarien perinteinen vasemmistokammo. Vasemmistokammoinen puolue ei voi olla vasemmiston toivo.
Ruurik Holm
_______________
Tyhjäpäinen juttu
Voimassa 4/08 oli harvinaisen tyhjäpäinen juttu ”Mitä Muhammed tekisi?”, jonka kainalossa Ujuni Ahmed väittää islaminuskon perustajan kieltäytyneen väkivallasta ja rukoilleensa kaikkea hyvää ja Jumalan johdatusta jopa vihamiehilleen. Mihinkähän historialliseen tutkimukseen tai lähteeseen Ahmed väitteensä perustaa?
Profeetaksi itseään tituleerannutta Muhammedia koskeva hajanainen ja kiistanalainen perimätieto on koottu ns. hadith-kokoelmiin. Näistä auktoriteettiaseman on saavuttanut Sahih Al-Bukharin kokoama versio, jossa esiintyvä jumalan lähettiläs on pikkumainen, kostonhaluinen, epäinhimillinen ja itseään täynnä oleva pikkudiktaattori, joka tarttuu miekkaan aina, kun joku vähääkään kyseenalaistaa hänen asemaansa.
Raaimpia esimerkkejä on ns. kamelinurea-hadith (Sahih Al-Bukhari, Vol. 7, Bk. 71, No. 590.), jossa ihmisjoukko päästää Muhammedin kamelit irralleen. Tämä otattaa heidät kiinni, käskee leikata kädet ja jalat irti ja lopuksi polttaa silmät päästä kuumennetuilla rautatangoilla. Kauan eläköön Muhammedin pasifismi ja lähimmäisenrakkaus!
Tero Al Kuffaar
_______________
Haluaisin kysyä
…siltä toimittajalta, joka teki jutun moskeijasta:
1) Mitä hyviä asioita osanottajat kertoivat Muhammedista? Mistä tiedät, olivatko ne totta? Kuinka hyvin tunnet Muhammedin elämäkertaa?
2) Mitä vääriä tietoja heidän mielestään / sinun mielestäsi media on kertonut islamista? Ainakin minä olen lukenut ihan oikeita tietoja: muslimit tappavat, tuhoavat ja polttavat.
3) Jos kyseessä olisi ollut joku muu paikka kuin moskeija, olisitko kirjoituksessasi kritisoinut naisten kohtelua?
Juhani Säämiskä
_______________
Voima vastaa
Kiitos palautteesta. Jutun aiheena ei ollut ’totuus Muhammedista’, vaan se miten eräs islamilainen yhdyskunta lähestyy profeettansa likaantunutta mediakuvaa. Siten Muhammedin elämän historiallisten faktojen todistaminen oikeaksi tai vääräksi ei ollut jutun tehtävä.
Seminaarin järjestäjät pyrkivät vastaamaan juuri tuohon sinun ilmaisemaasi näkökantaan: yhdyskunnan mielestä oli tärkeää, että yleisessä ”muslimit tappavat, tuhoavat ja polttavat” -mediailmapiirissä nuorille muslimeille tarjotaan myönteistä näkökulmaa heidän uskontoonsa. Suurin osa heidän tuntemistaan muslimeista, he itse mukaan lukien, tuskin tappaa, tuhoaa ja polttaa. Tasa-arvon kannattajana kritisoin naisten tai miesten epätasa-arvoista kohtelua aina, kun näen selkeän epäkohdan.
Mira Karjalainen
_______________
Luokatonta
Lehtenne tason lasku alkaa jo huolestuttaa. Journalistinen pohjanoteeraus oli Voima 4/2008:ssa ollut Kummilapsijärjestöistä kertova juttu, joka sekoitti faktaa, omia mielipiteitä ja suoranaisia valheita siihen malliin, että hävettää jo kirjoittajankin puolesta.
Mikä oli jutun pointti? Missä lähteet ja lähdekritiikki? Entä järjestöjen omat kommentit? Jos (edes) jotkut tekevät duunia kehitysmaiden ihmisten hyväksi, onko se pois meiltä hyväosaisilta? Mitä sinä Hanna Nikkanen olet tehnyt asian eteen?
Pekka Laurikainen
Helsinki
_______________
Oikaisu
Simo Ollilan Kambodza-reportaasi Kuvien jäljet julkaistiin edellisessä Voimassa 4/08. Kuvat oli ottanut Simo Ollila, ei kuvaajakrediiteissä mainittu Heng Sinith.
_______________
Voima