Voiman ja Fifin lukijoilla on asiaa.
Älä luota myöskään kuvataiteen proffaan!
Viime voimassa Teemu Mäki tunki Esa-Pekka Salosen suuhun näkemyksiä, joita tämä ei esittänyt YLE:n haastattelussa.
Salosen haastattelun pointti oli yleinen kulttuurivihamielisyys, sivistyksen ja klassisen musiikin vastaisuus. Jos kannatat uuden taidemuseon perustamista tai uskallat kommentoida maan kulttuuriministerin linjauksia, sinuun suhtaudutaan kuin viholliseen.
Myös Teemu Mäki saa tilaisuuden kaunaiseen sanailuun ”kulttuurin kompostiläjistä” tai ”esa-pekkojen” kyvyttömyydestä ymmärtää niitä oikeita ”mestariteoksia”. Miten joku, joka itsekin taideopettajana ja taiteilijana on valtion tukeman ”korkeakulttuurin” edustaja, viitsii suoltaa tuollaista surkuteltavaa roskaa?
Mäki haluaa opettaa meille esteettisiä näkemyksiään: hänestä on tärkeää ymmärtää, että vaikea ”monimutkainen muoto” ei suoraan johda ”syvällisiin” taideteoksiin.
Teemu Mäki tekeytyy vaatimattomaksi ja todistelee: eiväthän hänenkään ”muodoltaan monimutkaiset” maalauksensa suinkaan ole syvällisempiä kuin esimerkiksi amerikkalaisen maalarin Mark Rothkon teokset. Niitä Mäki näköjään pitää jotenkin simppeleinä.
Asia on kuitenkin täysin päinvastoin. Kun Mäki vuodesta toiseen pusertaa kuviinsa suoraan tuubista kahta tai kolmea perusväriä – räikeän punaista ja myrkyn vihreää – niin Mark Rothkon maalaukset ovat tuhansien erilaisten värisävyjen monimutkaista hienostunutta sävelkudosta. Mäki painii valitettavasti toisessa sarjassa.
Rothkon maalaukset synnyttävät visuaalista iloa. Siksi katselija kenties haluaa niiden ääressä ihmetellä omaa elämäänsä. Rothkoakin olisimme taatusti päässeet kokemaan, ellei Helsingin punavihreä mielipidekartelli olisi onnistunut torjumaan Guggenheim-hanketta.
Korkeakulttuurin ydin ovat taiteet. Ne eivät ole vain samppanjaa kittaavia upporikkaita varten, niin kuin oikeistopopulisteilla on tapana väittää, vaan kulttuuria arvostavaa laajaa keskiluokkaa varten. Nuoria varten, vanhoja varten. Niissä tärkeintä on laatu. Ne luovat tradition, mittapuut ja mallit, jota vasten voimme arvioida populaarikulttuurin tuotoksia, ne inspiroivat ehtymättä myös meitä amatöörejä omiin yritelmiimme.
Maanantaina 10.9. uutisoitiin jälleen kulttuuriministeriön uusista määrärahaleikkauksista, jotka koskevat myös Kansallisteatteria ja -oopperaa. Taidelaitosten edustajat kommentoivat syvästi huolestuneina. Kyynisestä vitsailusta ja nokittelusta ei ole hyötyä.
Jaakko Salemaa
_______________
Miksi ette?
Miksi te olette hiljaa EU:n epädemokraattisesta ja uusliberalistisesta liittovaltiokehityksestä? Miksi ette käsittele EVM-sopimusta tai talouskurisopimusta? Entä troikan uusliberalistiset rakenneuudistuspakotteet kriisivaltioille? Velanpurkurahastot, yhteiset talletussuojat, EKP:lle suunniteltu oikeus pääomittaa pankkeja (veronmaksajien rahoilla)? Suomen Pankin yhä kasvavat riskit EKP:n sekoiluissa? Voimasta on tullut hampaaton puudeli.
Puudelin taluttaja
Toimitus vastaa: Emme kirjoita siitä, mikä on tullut muussa mediassa katetuksi, mutta jos haet Voiman juttuja aiheesta, lue vaikka Fifistä viime vuodelta artikkelit Tobinia & sikspäkkiä ja Eurostoliitto – Ei kiitos. Sitten voit kokeilla muita hakusanoja Fifissä.
_______________
Paremman huomisen puolella
Voiman numerossa 7/12 ”nimetön” moitti lehteä todella surkeaksi roskaksi, ja toivoi sille City-lehden kohtaloa! No, jotain mielenliikettä Voima on ”nimettömässä” saanut onneksi aikaan. Itse kiitän hyvistä jutuista, monista kirjavinkeistä, ja maailmanparannuksesta. Voima – paremman ihmisen ja huomisen puolella! Tuon voipi sanoa olevan oma kantani asiaan. Toivon kaikkea hyvää myös niille, joille on vain lusikalla annettu.
Kari Hirvelä
_______________
Esa-Pekka
Jokseenkin säälittäviä ovat olleet kaikki ne kritiikin yritelmät, joita niin Arhinmäen klassista musiikkia vastaan kohdistetut teot kuin myös Esa-Pekan sitä puoltavat kommentit, ovat kirvoittaneet, eivätkä vähiten Kimmo Jylhämön ja Teemu Mäen. Teksteistä onneksi välittyy, että molemmat ovat myös tietoisia analyysiensä hataruudesta. On asioita, jotka vain ovat tietynlaisia, halusi tai ei.
Totta myös on, että joskus, tosin ani harvoin, voi rock-musiikkikin yltää sille abstraktille tasolle, missä klassinen musiikki liikkuu, kuten Ismo Alangon ja Jimi Hendrixin luomuksissa tapahtuu.
Beryl Furman
_______________
Ihan vaan ideana
Näin Yesmanit hetki sitten teeveessä, ja siitä tuli mieleen: voisiko tuollaisen unelmasanomalehden tehdä meillä? Ajattelin vain, että teillä Voimassa kun on resursseja, niin tuollainen pitäisi julkaista vaikka kerran vuodessa. Vai olemmeko liian eripuraisia siihen? Ainakin, jos joku haluaa toiveuutisekseen, että naisten 80 senttiä on nyt euron, haluan omaksi vastatoiveuutisekseni, että miesten eliniän-odote on noussut naisten tasolle ja että yleinen (mikä termi, siis miesten) asevelvollisuus on poistettu.
Kuitenkin uskoisin, että jutuista ei tulisi pulaa. Voitaisiin värvätä kaikki voimalaiset ja pyytää juttuja. Sitten voisitte valkata niistä: ilmaista ja kivaa, eikö? Myös mua viehättää vastauutisissa, että näin vastustetaan syöpiä positiivisuuden kautta: lukija näkee, että toihan on oikein ja nykyään on väärin.
Antti Latvala, sisustusarkkitehti, Seinäjoki
Toimitus vastaa: Yes-miehet ovat tehneet mainioita kulttuurihäirintäjuttuja, ja Voimassa on mietitty aina välillä vastaavia tempauksia. Siitä ideansa sai myös yhdessä Lens Politica -elokuvafestivaalin ja Animalian kanssa tehty projekti vuonna 2009. Silloin nämä muut tahot työstivät Maaseudun Tulvaisuus -lehden, jota jaettiin Voiman 9/09 välissä. Kampanjasaitti löytyy täältä.
