Hiljainen vaikuttamistyö eli lobbaus etsii Brysselissä sääntöjään. Pukkina kaalimaalla häärii suomalaismeppi Alexander Stubb, jonka vaimo työskentelee lobbausalan ammattilaisfirmassa.
Suomalaismeppi Alexander Stubb työstää Euroopan parlamentille parhaillaan raporttia, jossa linjataan tarvittavat toimenpiteet jättimäiseksi paisuneen lobbaamisen ongelmien poistamiseksi Euroopan unionissa.
Samaan aikaan Alexander Stubbin vaimo toimii juristina johtavan lakialan yrityksen White & Casen Brysselin-toimistossa, joka on erikoistunut EU-asioiden lobbaamiseen. Alexander Stubb esittelee Euroopan parlamentille raportin lobbaamisen rajoittamisesta vielä tämän vuoden puolella.
Euroopan unionin komission ja parlamentin muurahaiskekojen käytävillä kuhisee. Brysselissä toimii jatkuvasti arviolta huikeat 15 000 – 20 000 lobbaajaa, joiden tehtävänä on vaikuttaa lainsäädäntöä valmisteleviin virkamiehiin ja poliitikkoihin.
Brysselissä on 2600 eri intressijärjestön pysyvää toimistoa. Lobbaajien rahoittajista, järjestöjen kannoista tai heidän vaikutusvallastaan ei ole nykyisellään selvyyttä.
Euroopan unionin komissiossa hallinto- ja petoksentorjuntasasioista vastaava komission jäsen Siim Kallas onkin nostanut lobbaukseen liittyvät ongelmat esiin komission viime vuoden avoimuusaloitteessa. Kallaksen mukaan avoimuus myös lobbaajien osalta on tapa lisätä luottamusta poliittiseen järjestelmään.
Lobbaajiksi lasketaan Alexander Stubbin laajan määritelmän mukaan kaikki kuluttaja- ja ympäristöjärjestöistä teollisuuden vaikuttajiin.
Kansalaisjärjestöt ja liike-elämän intressiryhmät ovat lobbauksen osalta Stubbin mukaan myös tulevaisuudessa samalla viivalla:
”Uskon, että kaikki lobbaajat on luotu tasa-arvoisiksi. Lainsäätäjän tulee kuunnella kaikkia tasapuolisesti, kaikilla on omat näkökulmansa”, toteaa Stubb.
Hollannissa toimiva päätöksenteon avoimuutta puolustava järjestö Corporate Europe Observatory (CEO) korostaa, että lobbausjärjestöjen varallisuudella on merkitystä – kaikilla poliittista vaikuttamistyötä tekevillä järjestöillä ei ole varaa pyörittää kokopäiväistä toimistoa Brysselissä.
CEO:n Olivier Hoedemannin mukaan viime aikoina lakiasiaintoimistot ovat saaneet EU-lobbauksessa yhä vahvemman aseman.
”Lobbaaminen Euroopassa ottaa yhä enemmän mallia Yhdysvalloista. Ne pystyvät ajamaan lakipykäliin tiettyjä sanamuutoksia, joita voidaan käyttää hyväksi myöhemmin kun lain tulkinnoista kiistellään”, Hoedemann toteaa.
Brysselin julkisessa lobbaamiskuulemisessa 8. lokakuuta lakiasiaintoimisto White & Case oli yksi kaikkein vahvimmin lobbaajien rahoituksen julkisuutta vastustaneista toimijoista. White & Case LLP on maailmanlaajuinen lakialan yritys, jonka tulot sen tarjoamista lobbauspalveluista yltävät satoihintuhansiin euroihin vuosittain.
White & Casen verkkosivujen mukaan sen Brysselin-toimisto tarjoaa kattavaa lobbausta ja interventioita kun EU-lainsäädäntöä laaditaan.
Europarlamentaarikko Alexander Stubbin vaimo Marianna Innes-Stubb työskentelee tällä hetkellä lakiasiantoimisto White & Casen samaisessa Brysselin-toimistossa.
Europarlamentissa ei ole jääviyssääntöjä, jotka kieltäisivät tässä tapauksessa lähisukulaisen toiminnan asia esittelijänä. Jos olisi, Alexander Stubb tuskin olisi nyt valmistelemassa lobbausraporttia.
Alexander Stubbin mukaan nyt käynnissä olevan hankkeen myötä saadaan paremmin esille, mitä lobbauksen takana olevat yhtiöt oikein ajavat ja mitä tahoja he edustavat, sekä mihin edustajiin ja hankkeisiin he ovat olleet vaikuttamassa.
Stubb ei kuitenkaan vielä lupaa järjestöjen rahoitusta julkiseksi tai perustettavasta rekisteristä sitovaa. CEO:n Hoedemann taas vaatii tiukempia säädöksiä:
”Järjestöjen rahoituksen julkisuuden vaatimus uhkaa Stubbin raportissa jäädä todella hämäräksi ja monitulkintaiseksi. Mikäli rahoituksen julkisuus ei toteudu, koko hankkeella ei saavuteta kovinkaan paljoa.”
Samalla kun Stubb ja monet muut parlamentaarikot ovat todenneet, että EU:ssa ei ole suurta lobbaamiseen liittyvää ongelmaa, CEO:lla on käynnissä nettiäänestys pahimmista lobbaajista. Euroopan komissio on ilmoittanut, että se aikoo ajaa läpi kunniahimoisemmat säännöt komission lobbareille riippumatta EU-parlamentin mahdollisesta varovaisemmasta kannasta.
”Lähes poikkeuksetta Euroopan parlamentti on ollut komissiota kunniahimoisempi avoimuuden vaatimuksissaan. Nyt näyttää olevan toisin. Tilanne on poikkeuksellinen, jos lobbaajien rahoitusta ei vaadita Stubbin raportissa julki”, toteaa Hoedemann.
Otto Bruun
