Lierojen yö

Lukuaika: < 1 minuutti

Lierojen yö

Tämä kevät alkaa harvinaisen hyvin.

TÄMÄ KEVÄT ALKAA HARVINAISEN HYVIN. Vapun jälkeen tuli yksi sadeyö, jota eräät mullankaivelijat näyttivät odottaneen. Kun seuraavana aamuna ajoin polkupyörällä kylän hiekkatietä pitkin, koko tie oli täynnä liiskaantuneita kastematoja.

Silloin harmitti, etten tajunnut lähteä yöllä luontoretkelle. Lierojen yö on todellinen spektaakkeli. Tuhannet, elleivät miljoonat seutukunnan lierot nousevat sateisena yönä maakoloistaan ja lähtevät luikertelemaan.

Ne voivat kulkea yön aikana satoja metrejä. Jotkin yksilöt tekevät kymmenien metrien lenkin ja palaavat samaan koloon mistä lähtivätkin.

Miksi ne tulevat esiin ja minne ne ovat matkalla? Kukaan ei tiedä. Jotkut uskovat, että sadevesi täyttää lierojen kolot ja niiden on pakko tulla esiin. Itse uskon teoriaan, jonka mukaan ne etsivät uutta elintilaa.

Kun pääsin perille naapurin maatilalle, siellä odotti jymy-yllätys. Tiellä luikerteli suuri siniliero (Octolasion cyaneum). Se on väriltään kalpean mustelmansininen ja sen peräpää (vai onko se pää?) on kirkkaan oljenkeltainen. Se on harvinaisuus. Suurharvinaisuus. Enkä ole koskaan aikaisemmin nähnyt sitä. Ensin tupsutuhatjalkainen ja nyt sitten tämä.

Parempaa alkua ei voi keväälle toivoa. Maatilalla lenteli jo ensimmäinen pääskynen ja kottaraisia oli ilahduttavan paljon. Mieleeni tuli hauska juttu, jonka ystäväni Jyrki Heimonen on minulle kertonut. Hän oli 1980-luvun alussa Konneveden biologisella asemalla erikoistumiskurssilla. Hän seisoi opettajansa ja parin oppilaan kanssa pellolla, kun läheiseltä tieltä kuului ohimenevän mopon ääni. He eivät ensin kiinnittäneet siihen mitään huomiota. Sitten kuului, kun mopo ajoi samaa tietä takaisin. Joku käänsi päänsä, mutta mitään ei näkynyt. He kävelivät tienvarteen katsomaan ja ihmettelivät, kun aavemopo ajoi jälleen heidän ohitseen. Ja takaisin. Tie oli täysin autio.

Sitten joku huomasi, että ääni tulee puusta. Siellä istui kottarainen ja matki ohitse ajavan mopon ääntä. Ilmeisesti joku ajeli siitä kohtaa päivittäin maitokauppaan ja takaisin, tietämättä mitään oksalla istuvasta pöristelijästä.

Jani Kaaro

  • 9.9.2009