Täysillä mörköjä päin.

Istanbul pakahtuu musiikista

1970-luvulla syntynyt saksalainen Trikont-levy-yhtiö on tunnettu mielenkiintoisista kokoelma-albumeista. Sellainen on myös Beyond Istanbul – Underground Grooves of Turkey, joka esittelee nyky-Istanbulin monimuotoista musiikkia: klubeista, rokki-baareista, konserttilavoilta, kellareista, kaduilta ja kujilta. Biisit on albumille valinnut turkkilaissyntyinen, Berliinissä majaileva tiskijukka, DJ Ipek.

Biisejä kuunnellessa ajattelee, että Istanbul on kuin oma maanosansa: kansanmusiikki, kurdi- ja romanimusiikki, klassiset ja latinovaikutteet, jazz, elektro- ja teknodisko, pop, hip hop… you name it! Useat artistit – kuten Ceza, Aynur, Baba Zula – olivat mukana jo Faith Akinin palkitussa musiikkidokkarissa Crossing The Bridge – The Sound of Istanbul. Albumin mukana seuraa paksu lehtinen, johon sukeltaa, jos Istanbul kolahtaa todella. (MKJ)

Beyond Istanbul – Underground Grooves of Turkey. Trikont 2006. Viisi tähteä.

_______________

Hyvää ruokahalua

Fat Beat Sound System sekä Jukka-Poika jatkavat valistuksen tien tallaamista ja tähtäimenä on reilumpi meininki ihmisten kesken. Onkohan laihuuden ihannoinnin tyrannia vihdoinkin kaatumassa taiteen voimin? Läski on näet ihan jees.

FBSS on jo vuosien ajan tarjoillut kuulutuksia vähintäänkin henkisen, mielellään myös fyysisen lihavuuden puolesta oman fat-tempo-dub-fiilistelynsä voimin. Aihetta lähestytään uudella levylläkin mukavan leppoisasti ja Feed The Vocalist -levyä kuunnellessa onkin kovin vaikeaa kuvitella esimerkiksi vieraileva solisti Tommy Lindgren lavalle luisevassa ominaisuudessaan. Äänimaailma on siinä määrin laiskan pulskea, että voisi kuvitella Tommyn ottaneen pikaisen kaloridieetin.

Jukka-Poika puolestaan on ollut valistuksessaan hieman laaja-alaisempi. Uskis-, kukka- ja nyt myös läskisektori on tuputettu kuulijan korvaan suoraan ja kiertelemättä. Varmasti pieni pläskiys auttaakin näin leppoisan fiilistelyn diggailua.

Luonnollisesti J-P:n ja FBSS:n pyöräyttämä läskiylistys on niin mittavaa, että laihempi saattaa vaikka ruipeluuttaan ahdistua. Minulle se ei mokomaa stressiä tuota. (JT)

Fat Beat Sound System: Feed The Vocalist. Exogenic Records, 2007.

Jukka-Poika: Äänipää. Suomen Musiikki, 2007. Neljä tähteä.

_______________

Käynti synkeässä luolassa

Nick Cave on ihana. Olen aina reteillyt sillä, että elämäni ensimmäinen cd-levy oli Nick Cave and The Bad Seedsin Murder Ballads. Grinderman on jännittävällä tavalla synkeä levy. Se on raaempi ja rajumpi kuin Nick Cave and The Bad Seeds -nimen alla tehdyt levyt. Levy raastaa paikat suusta. Grindermanissa on mukana Bad Seeds -muusikot Warren Ellis, Martyn Casey ja Jim Sclavunos. Pienellä kokoonpanolla tehty levy hengittää.

Olen aina pystynyt katsomaan Niilo Luolan ja Pahojen Siementen roisit sanoitukset läpi feminististen sormieni ja todennut ne itseironiseksi äijäilyksi. Niin myös Höylääjämiehen tapauksessa.

Grindermania saa myös podcasteina. Tarjolla on studiosessioita ja varhaisia versioita biiseistä. Yleensä studiohäröilyt ovat vähintään noloa kuunneltavaa (joku pointti kai siinä on, että levyllä on jotain muuta kuin näitä ylipitkiä, vähän kehnoja versioita), mutta sen verran Cave on minulle idoli, että on pakko ladata moiset. Ne ovat nyt minun ensimmäiset podcast-lataukseni! (HH)

Grinderman: Grinderman. EMI 2007. Neljä tähteä.

_______________

Leikitäänkö rauhaa?

”Yläluokka harvemmin bunkkereissa maatuu / kun rikkaat sodat aloittaa köyhät niissä kaatuu”.

Kun Aivolävistyksen edellinen levy Tyhjiä pulloja, bensaa ja tulta ilmestyi 2005, luulin, ettei punklevy voisi siitä kokonaisuutena enää parantua. Olin väärässä. Nyt sama bändi on tehnyt kaiken uudelleen pikkuisen tiukemmin, tyylikkäämmin ja kokeneemmin. Ainoastaan levyn nimi oli viimeksi coolimpi. Vaikka toisaalta, mitäpä minä siitä tajuaisin, että mikä on coolia ja mikä ei.

Netissä ilmaiseksi julkaistu sinkku Leikitäänkö rauhaa kiteyttää täydellisesti Älä katso ihmistä -levyn tunnelmat ja sanoman. Maailma on sotainen ja ikävä paikka, mutta vielä ei luovuteta. Päin vastoin – täysillä mörköjä päin. Sanoma on yhtä aikaa rauhaisa ja sotaisa ”ei sotaa kansojen välille, ei rauhaa luokkien välille”.

Ei voi paljon muuta todeta, kuin että Jukka Damage suosittelee. Helsinkiläiset voivat käydä tsekkaamassa punkbändin livekunnon 8.4. Nosturissa, jolloin Lävistys lämmittelee jenkkibändi Ignitea. (JV)

Aivolävistys: Älä katso ihmistä. Off Records 2007. Viisi tähteä.

_______________

Ei auttanut

Heräsin vaalilevyjen olemassaoloon vuoden 1994 presidentinvaalien alla, kun löysin koulun pöydältä hylätyn Raimo I -sinkun. Ilaskiveä oli hehkuttamassa Hannele Lauri kavereineen klassikkobiisi Minnie The Moochea mukaillen. Luojan kiitos Ilaskiveä ei valittu pestiin, sen verran haitarista tuo veto oli.

Vaalilevyjen suosio on tuntunut kasvaneen sitten noiden päivien, ja eduskuntavaalien alla julkaistiin useampikin mokoma. Yhteistä Raimo I:n kanssa tuntuu olevan se, että kovin suurella prosentilla levyjä julkaisseet ehdokkaat eivät ole vaaleissa juhlineet.

Tänä vuonna valtaosin melkoiseen merkityksettömyyteen painuvien lättyjen keskeltä yksi kuitenkin onnistui nostamaan päätänsä: Steen1:sen Marssi. Sen verran tiukkaa settiä, että tällä olisi suonut jo parlamenttiduuninkin irtoavan. Tällä kierroksella Lampelan Sepolle ei kuitenkaan lohjennut boonuksia, mutta kernaasti täydet äänet Marssille annan. (JT)

Steen1: Marssi. Monsp Records, 2007. Viisi tähteä.

_______________

Uhratkaa meri!

Maailman makein vanhanliiton seisari- ja kasariheavy tulee Porista. Unohtakaa WASP ja muut vanhukset, Ektro Recordsin ehtymätön tuotanto tarjoaa kaikenlaisen hämyilyn ja häröilyn ohella heavytuuletusta kauneimmillaan. Viimevuotinen Pharaoh Overlördin #4-levy herätti haluni täysin itseäni kiinnostamatonta musiikkilajia kohtaan ja tuore Krypt Axeripperin Mechanical Witch sinetöi kaupat.

Siinä missä herra Lawless WASP-kollegoineen ilmoitti olevansa tosissaan ja kokeilleensa ihan aivan kaikkea (paitsi homostelua) Porin ukkelit antavat musiikin tehdä tehtävänsä, kappaleet Sacrifice The Sea ja High Speed Thunder Forever Gone puhukoon puolestaan. Oikeassa maailmassa ei nähdäkseni ole mahdollista julkaista tämännimisiä kappaleita ja levyjä, mutta postmoderni hassuttelu näemmä mahdollistaa kaiken. Bruce Dickinson, turha teidän on enää Suomeen tulla, olette kohdannut mahtavammanne. (JT)

Krypt Axeripper: Mechanical Witch. Ektro Records, 2007. Viisi tähteä.

_______________

Punkin kolmosketju

Lahtelainen Flippin’ Beans kiertää keväällä ahkerasti ympäri Suomea ja bändin uusin levy ilmestyi lehtien musiikkitoimituksiin kivasti ennen keikkaputkea. Livenä bändi on tullut tsekattua muutamaan otteeseen, ja hyvältä on vaikuttanut. Orkesterin tuorein kiekko on kuitenkin sisällöllisesti pienehkö pettymys, vaikka kansitaiteesta onkin piste tai pari annettava.

Flippin’ Beansin pahin ongelma on siinä, että bändi ei onnistu risteyttämään käyttämiään ska-, punk-, rock- ja muita elementtejä toisiinsa menestyksellisesti, vaan ehjän kokonaisuuden sijaan tulokseksi saadaan hajanaisia huitaisuja kohti eri tyylisuuntia. Lahtelaisten kannalta valitettavasti Evilsons, Wasted ja Disco Ensemble muutamia mainitakseni hoitivat jo kaikki vuorollaan saman homman paremmin kotiin. Livenä bändi on epäilemättä yhä viihdyttävä, mutta levy menee valitettavasti taustamusiikkitasolle. (JV)

Flippin’ Beans: Everythings Fine… Act Brave and Die . Full House Records 2007. Kaksi tähteä.

_______________

Kasari-Raamattu

Kaipaatko ohjausta elämääsi? Eivätkö lähipiirisi saarnat kosketa? Näyttääkö maailma väkivallan mereltä ja kadut tyhjiltä? Käänny Arcade Firen joukkoihin! Soita 1-866 NEON BIBLE. Pelastus on saapunut.

Arcade Fire on kauniin mahtipontista ja massiivista, joku on kuullut bändin soundissa viittauksia myös Bruce Springsteeniin. Yhtye poimii parhaat vaikutteet 1980-luvun klassikoilta kuten Curelta ja keittää niistä oman kuohkean ja maukkaan ruusunmarjakiisselinsä.

Arcade Fire on myös poliittisesti korrekti bändi. Windowsill-kappaleen sanoitukset koskettavat: I don’t want to fight in a holy war/Don’t want the salesmen knocking at my door/I don’t wanna live in America no more.

Erityismaininta ja viides tähti tulee Arcade Firen hämmentävän tyylikkäistä, kekseliäistä ja hassuista verkkosivuista: www.arcadefire.com. Sinne voi jumittua lukemaan tekstejä ja klikkailemaan vaahtokarkkilintua tunneiksi. (HH)

Arcade Fire: Neon Bible. Universal 2007. Viisi tähteä.

_______________

Hannele Huhtala, Maria-Kaisa jurva, Jari Tamminen & Jukka ”Damage” Vuorio