Tarina pikkukaupungin kaavoituspolitiikasta eli erään yhteisön tuho.
ASEMA-AUKION PUISTOSSA lehmusten katveessa on suuri ja vanha keltainen puutalo, Lepovaunu. On vuoden ensimmäinen kesäisen lämmin ja aurinkoinen päivä. Puiston linnunlauluisessa hämärässä on levollinen tunnelma. Pihalle alkaa kerääntyä väkeä, lapset puikkelehtivat sinne tänne, vintillä viritetään soittimia. Savonlinnassa vietetään kohta Lepovaunun peijaisia.
Järvimaisemien reunustama Etelä-Savon helmi muistetaan Olavinlinnasta, oopperajuhlista, laivaristeilyistä ja kesästä. Kaupunginisien todellisuudessa Savonlinna on yhtä kuin massatyöttömyys, eläköityminen, muuttotappio ja talouskriisi.
Nyt kaupunki on keksinyt ongelmiinsa ratkaisun: lehmukset kaadetaan, Lepovaunu puretaan ja tilalle rakennetaan kahdeksan kerrostaloa.
KAUPUNKIIN JUNALLA SAAPUVA on saanut ihailla ainutlaatuisen hyvin säilynyttä vanhaa rautatieläisarkkitehtuuria. Lehmuskujan reunustama puisto kätkee sisäänsä vanhat puutalot. Vuosien varrella vanhasta asema-alueen rakennuksesta on muotoutunut nuorten elävä kaupunkiyhteisö, jossa asutaan ja järjestetään toimintaa. Alue kokonaisuudessaan on kaupunkilaisten henkireikä.
Lepovaunussa on järjestetty keikkoja, tapahtumia ja festivaaleja, joihin on päässyt pikkurahalla. Juhlimaan ovat päässeet myös taidelukiolaiset ja muut alaikäiset, joilta baareissa järjestettävät tapahtumat sulkevat ovensa.
”Ollaan saatu jatkoa puoli vuotta kerrallaan, ja se on aina vaatinut neuvottelemista”, kertoo talossa viisi vuotta purku-uhan alla asunut Maria Dorff. ”Kun muutin, ajattelin, että en ota tuota kamalaa muovimattoa pois lattiasta, kun asutaan vain vuosi. Nyt se on ollut siinä jo viisi vuotta”, Dorff hymähtää. ”Eikä pihaakaan viitsi hoitaa.”
Kaupunkilaisille Lepovaunu ja sen kohtalo ovat Dorffin mukaan tulleet tutuiksi. ”Kelan toimistossakin minut tunnistetaan ja kysellään, mitä talolle kuuluu.”
ASIOILLA ON AINA kaksi puolta. Sen toisen puolen saa selville soittamalla Savonlinnan kaupungintalolle. Asemakaava-arkkitehti Juhani Raunio kuulostaa tympääntyneeltä, hän on tainnut joutua puolustuskannalle jo moneen kertaan. ”Talous on huomioitava kaikessa. Tämä pienentää muuttotappiota ja lisää verotuloja”, Raunio selostaa. Hän teroittaa, että osa asemaalueesta on suojeltu museoviraston pyynnöstä. Alun perin kaupunki olisi halunnut purkaa ja museovirasto säästää koko alueen. Kompromissina päätettiin suojella osa alueesta, mutta kokonaisuus tuhotaan luultavasti vielä tänä vuonna.
Arkkitehti ei näe ristiriitaa siinä, että Savonlinnan lähiöissä on kokonaisia kerrostaloja tyhjillään asukkaiden puutteessa. ”Vanhukset haluavat asuntoja palveluiden läheltä. Ei heitä sinne lähiöön saa muuttamaan millään.”
PIAN MATKAILUKAUPUNKIIN saapuvat turistit saavat puiston sijaan ihailla kerrostaloja. Ja kun turistit ovat menneet, jäljelle jää autio pikkukaupunki.
Mutta nyt on kesä ja festarit. Bändit nousevat lavalle ja lattia notkuu tanssijoiden painosta. Ei kai tällaisena hetkenä voi olla surullinen. On juhlittava kuten vain viimeisellä kerralla voi. Aamuun asti.
Sampsa Oinaala
