Läsnä-älyn aallokoissa

Lukuaika: 2 minuuttia

Läsnä-älyn aallokoissa

Toisinajattelija: Uutisen kärki valitsee puolensa.

UUTISEN KÄRKI VALITSEE PUOLENSA. Mitä tarkoittaa uutinen, jonka mukaan ”matkapuhelinsäteily ei lisää kuulohermokasvainten riskiä”? Entä väite ”kuulohermokasvainriski kasvaa kaksinkertaiseksi sillä puolella päätä, jossa puhelinta on käytetty kymmenen vuotta tai yli kymmenen vuotta”? Kummassakin puhutaan samasta tutkimuksesta.

Ensimmäinen tulkinta julkaistiin Helsingin Sanomissa, jälkimmäinen on tutkimusreferaatti kirjasta Ihmiskunta ja langaton peli. Ensimmäinen on tyypillinen riskejä vähättelevä asenne mediassa. Jälkimmäisen väitteen taas allekirjoittavat epidemiologit Lennart Hardell ja Michael Kundi.

Julkisuudella on valtava vastuu kulutustottumusten muokkaamisessa. Ruotsissa kännyköihin liittyvistä riskeistä kerrotaan avoimemmin, ja se näkyy heti katukuvassa. Monet käyttävät handsfree-laitetta.

Matti Vanhasen hallituksen tietoyhteiskuntaohjelma hehkuttaa langattomien tietoverkkojen rakentamisesta syrjäseutuja myöten. Puhutaan ”kaikkialla läsnä olevasta langattomasta läsnä-älystä”. Langattoman läsnä-älyn takuumieheksi ryhtynyt Vanhanen haluaa saattaa tasapuolisesti kaikki kansalaiset osallisiksi läsnä-älystä ilman markkinatutkimuksia, saati sitten ympäristö- ja terveysvaikutusten arviointimenettelyä, joka sivistysvaltiossa pitäisi tehdä mitättömimmistäkin hankkeista.

Langattomat läsnä-älyjärjestelmät lyövät kovia laineita pienen Suomen mediakentällä. Läsnä-älyn aallokko hautaa alleen keskustelun terveys- ja ympäristövaikutuksista ja säteilyn voimakkaasta lisääntymisestä. Läsnä-äly muuttuu todelliseksi älyttömyydeksi, kun kaikki tieteelliset tutkimukset langattoman, pulssimoduloidun teknologian terveys- ja ympäristövaikutuksista heitetään roskiin. Kansantaloudellisista syistä onkin päädytty strategiseen valintaan – vaikenemiseen.

LUULISI MEDIAA KIINNOSTAVAN, kenen ehdoilla langatonta läsnä-äly-yhteiskuntaa rakennetaan. Toisin on. Terveysriskeistä vastaavan viranomaistahon, sosiaali- ja terveysministeriön, kansainvälisen osaston koordinaattorina istuu Nokia Oyj:n pääjohtaja Jorma Ollilan puoliso Liisa Ollila. Valtiotieteiden maisteri Liisa Ollilan kautta kulkevat muun muassa matkapuhelinsäteilyn terveysriskeihin liittyvät WHO-asiat. Ollila on mukana myös ”hyvinvointiklusterissa”, joka rakentaa esimerkiksi Pohjois-Karjalan mummoille langattomat verkot ja poistaa lankayhteydet. Työryhmä puhuu oikein verkkojen ”juurruttamisesta” mummoille.

Miten tämä on mahdollista? Eikö virkamiehen ole toiminnassaan ulkoisestikin tarkasteltuna edes näytettävä riippumattomalta? Riippumattomuusvaade on oikeutettu, varsinkin koska kännyköiden terveysvaikutuksista uutisoidaan pitkälti teollisuudelle myötämielisesti.

SEN SIJAAN, ETTÄ STT puhuisi pienten ihmisten puolesta – kuten journalismin eettiset säännöt edellyttäisivät – STT uutisoi 16. marraskuuta: ”Digitan 450 -verkon teko valittajien hampaissa”.

Otsikoinnista päätellen STT:n mielestä on perusteetonta kyseenalaistaa umpilangattomaksi kaavailtua yhteiskuntaa. Laajakaistastrategia voi kuitenkin muuttua todelliseksi laajakaistatragediaksi, jos viis veisataan professoreiden, poliitikkojen ja lääkäreiden varoituksista ja vaiennetaan julkinen keskustelu.

Teknologiaa on kehitettävä turvallisemmiksi. Lääketeollisuus on vähemmästäkin vetänyt tuotteita pois markkinoilta. Pitäisi selvittää, mitkä kännykkäteknologian säteilytaajuudet, modulaatiot ja tehot tuottavat vähiten haitallisia vaikutuksia ja kehittää tekniikkaa näiden reunaehtojen mukaisesti. Näin ”Suomelle herkkä asia” muuttuisi kultakaivokseksi, yhteiskuntaa palvelevaksi läsnä-älyksi.

Kirjoittaja on kustantanut Nilssonin, Enroth-Nortesin, Blomin, Ruokorannan ja Juuselan kirjan Ihmiskunta ja langaton peli. HouseProtector/EMF-Books 2005.

Erja Tamminen, erja.tamminen@jippii.fi

  • 9.9.2009