Kriitikko ärsyyntyy Merja ­Mähkän matkakirjasta mutta tirauttaa ­lopussa kyyneleet. Mitä tapahtui?

Merja Mähkä lähti puoleksitoista vuodeksi kiertämään maailmaa ja kirjoitti reissustaan kirjan, joka närkästyttää. Ensimmäisenä kirjassa ärsyttää jo takakansi. Siinä julistetaan, miten jokainen voi lähteä ja tulla takaisin.

Saivartelua tai ei, valtaosa suomalaisista ei pysty koskaan irrottautumaan arkisesta oravanpyörästä, vaikka elämän tasainen harmaus kuristaisi kurkkua.

Häiritsevää kirjassa oli myös varakkaan pohjoismaisen itsensäetsijän ja köyhyydessä kamppailevien kehitysmaiden kansalaisten välinen räikeä ero. Eniten sisäistä viherpiipertäjääni Ihanasti hukassa -kirjassa rassasi kuitenkin reppumatkaajan länsimainen asenne.

Johtuuko sitten tässä tapauksessa lukijan liian tiukasta piposta, lepakon tilaaminen ruoaksi Laosissa ja kilpikonnilla, gekoilla ja muilla eläimillä maustetun Lao-Lao-viskin siemaileminen on mielestäni epäeettistä. Moni muu varmasti on sitä mieltä, että maassa maan tavalla ja yksi aatteellinen turisti ei maailmaa pelasta.

Kirjan puolivälin paikkeilla tajusin kaikesta huolimatta taittelevani sivujen kulmia merkiksi niistä kohdista, jotka haluan muistaa. Oivaltavia elämänoppeja, hyviä vinkkejä, jos sitä vaikka joskus itsekin tohtisi lähteä edes Eurooppaa kauemmas…

Pakko se on myöntää, että Mähkä on kokenut matkailija ja kirja on pullollaan kiinnostavaa tietoa maista, joissa hän matkansa aikana pysähtyi. Mähkän 543 päivän seikkailu on niin uskomaton, että olisi sääli, jos sitä ei olisi tallennettu kansien väliin.

Ristiriitaisia tuntemuksia herättänyttä kirjaa oli vaikea laskea käsistä. Mähkän seikkailut pyörivät päässä lenkilläkin, ja välillä kirjaa lukiessa olo muistutti tunnetta, kun on itse ylittänyt itsensä tai tehnyt jonkin riemastuttavan uuden löydön.

Kaikesta närkästyksestä huolimatta kirjan viimeisillä sivuilla suhde seikkailija-Merjaan oli muodostunut jo niin vahvaksi, että tirautin pienet itkut viimeisen, hiukan kliseisen elämänohjeen kohdalla.

Merja Mähkä: Ihanasti hukassa & miten sieltä pääsee pois, 543 päivän reppumatka. Tammi 2012. 254 s. Neljä tähteä.

Maaret Väkinen