Arvostelussa Taina Lehdon levy Konserttini.

No ei todellakaan. Taina Lehto laulaa vain rakkaudesta, sen kaipuusta ja menettämisestä niin henkilökohtaisesti, että tässä kokee olevansa jotenkin itsekin kuvioissa mukana.

Lehto laulaa pelkästään suomeksi. Poikkeuksellista hänelle itselleenkin. Yleensä kappaleet esitetään englanniksi.
Joukossa on tuttuja standardeja. Sanoitukset ovat Lehdon käsialaa yhtä kappaletta (Rakkauden jälkeen) lukuun ottamatta. Viisi kappaletta on Lehdon omia sävellyksiä.

Eero Ojanen (p), Jorma Ojanperä (b) ja Esko Rosnell/Tomi Parkkonen (dr) myötäilevät Ladya tunnelman mukaisesti.

Jazzmusiikin paras ympäristö on klubi. Tämäkin levy on tallennettu livenä, elävässä ympäristössä.

Katson Tainaa kuvittelemani sinertävän savun läpi. ”En sua päästä sylistäin pois, kun sun unessa nään…”, hän laulaa. Maistelen viskiäni. Sitten äkkiä katseemme kohtaavat…

Aina saa onneksi unelmoida.

Taina Lehto: Konserttini. Jase 2002. Viisi tähteä.

Pertti Laesmaa