Kuvaruutu & valkokangas

Lukuaika: 2 minuuttia

Kuvaruutu & valkokangas

Elokuva-arvioita ja tv-suosituksia.

Moralisoimatta paras

Prostituutiota ja seksiteollisuutta käsittelevien elokuvien yleinen ongelma on se, että joko asiakas tai palvelun tarjoaja syyllistetään yksipuolisesti. Elokuvassa Irina Palm ohjaaja Sam Garbaski etsii tämän elämänalueen inhimillisiä jännitteitä erehtymättä romantisoimaan aihettaan. Seksityötä tekevä nainen voi olla muutakin kuin uhri ja strippiluolan omistaja muutakin kuin ahne alistaja, ja silti seksibisneksen värittämässä todellisuudessa voi olla jotain vikaa.

Elokuva sivaltaa terävästi kuin ohimennen keskiluokkaisen porvariston kaksinaismoralismiin ja tukahdutettuihin haluihin. Irina Palm esittää paheellisen maailman enemmän tavallisen arkisen todellisuuden ja halujen peilinä nousten tyhjänpäiväisen sekä velvollisuudentunnosta tehdyn moralisoinnin yläpuolelle.

Lieneekö sattumaa, että Aleksi Salmenperän tuoreessa Miehen työssä keskityttiin vastaavassa tilanteessa miehen kriisiytymiseen, kun taas Irina Palmissa päähenkilö kieltäytyy kantamasta yhteisön langettamaa syyllisyyttä niskassaan. Ehkä elokuvat paljastavat yhteiskunnasta ja sen suhtautumisestaan miesten ja naisisten seksuaalisuuteen enemmän kuin ensikatsomalta arvaisi. (JT)

Sam Garbaski: Irina Palm. Elokuvateattereissa parhaillaan. Neljä tähteä.

_______________

Talven valoa

Visa Koiso-Kanttilan dokumentit menevät ihmisen heikkouden ja häpeän alueilla kiusaantumiskynnyksen äärelle ja usein ylikin. Se maksaa silti vaivan, koska hänen avaamansa tunnemaailma ei ole teennäisen sentimentaalinen vaan totista totta.

Talvisessa tarinassa Koiso-Kanttila kuvaa veljensä syvenevää elämänkriisiä. Oopperalaulajan työhön kaikkensa panostaneen Kalle Koiso-Kanttilan ura ei ota vetääkseen, ja hän ajautuu tuskaisesti päivittämään suhdetta koko elämäänsä ja tekemiensä valintojen perusteita.

Kallen laulunopettajat Roland Hermann ja Tom Krause etsivät häkellyttävän paneutuneesti ja viisaasti laulajan ongelmaa jopa enemmän hänen sielunsa kuin tekniikan syövereistä. Elokuvan tasolla Kallen kärvistely laajeneekin erityislahjakkuutta vaativan ammattialan ohi kysymykseksi siitä, kuinka ihminen voisi toteuttaa itseään itsenään eikä vain suhteessa eri lähteistä omaksuttuihin odotuksiin.

Visa Koiso-Kanttila hallitsee oman tyylilajinsa ja käyttämänsä elokuvalliset työkalut tarkalleen. Tätä elokuvaa ei olisi sortanut varmasti sekään, jos elämän kirjoittama draaman kaari olisi ollut toteutunutta epäonnisempi. (tr)

Visa-Koiso Kanttila: Talvinen tarina. Ensi-ilta 7.9. Viisi tähteä.

_______________

Syvällistä pinnasta

Oletko kyllästynyt muutaman kappaleen mittaisiin elokuva-arvosteluihin, joissa tarjotaan joku nokkela kommentti käsiteltävästä elokuvasta tai lyhyt juonireferaatti?

Jos kaipaat syvällisempää analyysiä elokuvaklassikoista, kannattaa sinun tutustua dokumenttiin The Perverts Guide to Cinema. Siinä slovenialainen filosofi-psykoanalyytikko Zlavod Žižek suorittaa elokuvalle freudilaisen psykoanalyysin. Kuivan huumorin höystämänä Žižek käy läpi niin David Lynchin ja Alfred Hitchcockin tuotannot kuin Matrixin ja Solariksen. Analyysissään hän paljastaa katsojalle, mistä elokuvissa todella on kysymys.

Vaikka ei itse omaisikaan loppututkintoa filosofiasta tai psykologiasta, on katsomiskokemus hilpeä ja silmät avaava. Elokuvien egot, superegot ja idit sekoittuvat seksuaalisiin turhaumiin. Ja kaiken tämän paljastaa harmaapartainen heppu, joka on kiikutettu elokuvien alkuperäisiin lavasteisiin ja kuvauspaikoille. Analyysi tarjoillaan suoraan elokuvien sisältä. (jt)

Sophie Fiennes: The Preverts Guide to Cinema. Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla. Viisi tähteä.

_______________

mainos

Hullun ihmisen tauti

Saamme toistuvasti seurata uutisista brittilehmien hulluutta ja hulluuden leviämistä maasta toiseen. Vuonna 2000 ensi-iltansa saanut elokuva 28 päivää myöhemmin puolestaan kuvasi laboratoriosta karanneen hullun ihmisen taudin leviämistä. Elokuvan jatko-osa 28 viikkoa myöhemmin kuvaa armeijan johdolla tapahtuvaa Britannian jälleenrakentamista raivotaudin jäljiltä.

Molemmat inhorealistiset zombieleffat ujuttavat ovelasti kauhun väreiden lomaan allegorian ihmisen tuhoon tuomitusta välinpitämättömyydestä, röyhkeydestä ja voimattomuudesta luonnon edessä. (JT)

Juan Carlos Fresnadillo: 28 viikkoa myöhemmin. Ensi-ilta 7.9.2007. Neljä tähteä.

_______________

Voiman tv-liite

Subtv 2.9. alkaen: Me, Myself and I

Samaan aikaan kun pääministeri brändää itseään monikansallisen virvoitusjuomatehtaan kevytlimppariin, ulkomaankauppa- ja kehitysyhteistyöministeri Paavo Väyrysellä näyttää olevan sekä aikaa että pokkaa lähteä kaupallisen televisiokanavan syyskauden sisäänheittäjäksi – oi aikoja, oi tapoja!

4.9. YLE TV1: Verinen sunnuntai (Irlanti, 2001)

Paul Greengrassin huolella rakentamassa elokuvassa nähdään vuoden 1972 tragedia, jossa brittihallinnon alistava Irlanti-politiikka saavutti yhden ääripisteen, kun sen poliisijoukot avasivat tulen aseettomia mielenosoittajia vastaan, ja 13 ihmistä sai surmansa.

29.9. YLE TV2: Hotelli Ruanda (Englanti/USA/Italia/Etelä-Afrikka, 2004)

Terry Georgen ohjaama elokuva etsii ansiokkaasti kokijanäkijä-näkökulmaa niihin Ruandan kansanmurhan tapahtumiin, joiden perimmäiset syyt ja syylliset hämärtyivät kansainvälisessä mediaspektaakkelissa Afrikkaa koskevien yleisten yksinkertaistusten alle.

Tuomas Rantanen

_______________

Tuomas Rantanen & Jari Tamminen

  • 9.9.2009