Arvio Pelottoman levystä Funeral, circus & other music.

Jotten pelottelisi Pelottomalta heti alkuun potentiaalisia uusia kuuntelijoita, en kuvaile yhtyeen debyyttialbumia avant garde -jazziksi.

Kun levyn aloittava aavemainen puhallin-intro väistyy, tulee tilalle helpotus. Simppelin kaunis avausraita Forum for peace niiaa DeVotchKan etnopopfuusion suuntaan. Levyn järjestyksessä toinen kappale Heroes taas siirtyy funkimpiin sävyihin. Sen jälkeen levyn selväjärkisimmät hetket liikkuvat riivaavista free jazz -tunnelmista kieroutuneiseen klezmeriin. Luokitteluyritykset raukeavat omaan mahdottomuuteensa.

Funeral, circus & other music esittelee elokuvallisen kollaasin synkeitä ja järkkyneitä tunteita nelihenkisellä jousisektiolla vahvistetun jazz-kvartetin keinoin. Lopputulosta voi kehua kompromissittomaksi. Kun yhtye tekee musiikkia maailmanloppuun, emansipaatiota on turha odottaa. Mikä kuitenkin tärkeintä, Funeral jne. jättää jäljen. Paranoidit pelkotilat vievät mukanaan.

Peloton: Funeral, circus & other music. Lilith 2009. 4 tähteä.

Tapani Möttönen