Monet luovan kirjoittamisen opettajat korostavat henkisyyttä, joka antaa tilaa oman persoonallisuuden ja intuition seuraamiselle. On luotettava itseensä ja taklattava sisäinen kriitikkonsa.
Miten ideat ja lauseet syntyvät? Monet luovan kirjoittamisen opettajat korostavat henkisyyttä, joka antaa tilaa oman persoonallisuuden ja intuition seuraamiselle. On luotettava itseensä ja taklattava sisäinen kriitikkonsa.
Näin opettavat myös Julia Cameron ja Natalie Goldberg, jotka ovat kumpikin julkaisseet luovan kirjoittamisen oppaan. Molemmat asuvat New Mexicon osavaltiossa Yhdysvalloissa.
Julia Cameron tukee lukijaa lempeästi, hän kehottaa kirjassaan Tie luovuuteen kirjoittajaa hoivaamaan omaa sisäistä taiteilijalastaan. Sille ei saa olla liian ankara.
”Menestyksekäs ura on aina rakennettu luoville epäonnistumisille”, lohduttaa Cameron epäonnistumista pelkääviä.
Tärkeintä on niistä toipuminen. Hän kertoo kuinka hän itse leipoo piirakkaa ja käy ruokkimassa hevostaan.
Sen sijaan Natalie Goldberg täräyttää Luihin ja ytimiin -oppaallaan kirjailijan urasta haaveilevan maan pinnalle. Kirjoittaminen on kutsumus, jota vastaan on turha pyristellä. Goldberg ymmärtää, miksi monet kirjailijat juovat paljon tai tekevät itsemurhan. Kirjoittaessaan kuuntelee omaa kesytöntä sisintään. Sen on sallittava olla olemassa, ja se on kestettävä tuhoutumatta.
”Tunnen itseni hyvin rikkaaksi, kun minulla on aikaa kirjoittaa, ja hyvin köyhäksi, kun saan säännöllistä palkkaa, mutta minulla ei ole aikaa varsinaiselle työlleni”, hän toteaa.
Henkisyyden puolella Julia Cameronin valinta on kristinusko. Hän puhuu ylevästi ja hieman falskisti eri uskontojen tasavertaisuudesta. Goldbergin kirjat ovat tässä suhteessa ehyempiä, koska hän rakentaa ne oman valintansa eli zen-buddhalaisuuden varaan. Ohjeet soveltuvat muillekin kuin buddhalaisille.
Cameronin Tie luovuuteen on kahdentoista viikon kurssi, jolla tehdään hyvin konkreettisia tehtäviä oman luovuuden eheyttämiseksi. Kaksi niistä nousee muiden ylitse: taiteilijan on kirjoitettava heti herättyään aamusivuja ja käytävä taiteilijatreffeillä vähintään kerran viikossa.
Aamusivut pitää kirjoittaa silloin, kun on vähän unenpöpperössä, jolloin oma sisäinen kriitikko ei ole vielä kunnolla herännyt. Sivujen säännöllinen kirjoittaminen on tärkeämpää kuin niiden aihe. Aamusivujen pituudeksi Cameron määrittelee kolme a4-sivua.
Taitelijatreffeillä luovuuden opiskelija tekee treffit oman sisäisen taiteilijalapsensa kanssa ja vie hänet tutustumaan johonkin paikkaan, joka inspiroi häntä. Sinne on mentävä yksin.
Treffeillä on käytävä vähintään kerran viikossa, ja sopiva kesto on kaksi tuntia. On huolehdittava itsestä, annettava itselle aikaa ja virikkeitä. Luovuus pulppuaa lähteestä, joka kuivuu tyhjiin, jos siitä ammennetaan jatkuvasti eikä sen koskaan anneta täyttyä uudestaan.
Sen sijaan Goldbergin harjoituksista ei saa oikein mitään irti. Hän antaa lukemattomia aiheita ja sitten “kynä käteen ja antaa mennä”.
Niin Cameron kuin Goldberg pitävät käsin kirjoittamista tärkeänä. Käden liike tulee suoraan sydämestä ja kirjoittaminen on fyysistä toimintaa.
”Käsin kirjoittaminen on kuin kävelisi jonnekin, sen sijaan että kiitäisi sinne autolla. Huomaamme maamerkkejä. Säilytämme suuntavaistomme”, neuvoo Cameron.
Laulaja Eva Dahlgren kirjoittaa kannettavalla eikä käsin. Dahlgren ei anna neuvoja, vaan kertoo, kuinka hän itse työskentelee. Hänen kirjaansa Kuinka lähestyä puuta voi lukea dialogina edellisten oppaiden kanssa, niin samoista asioista hän kertoo. Hän kertoo luovan työn vaikeudesta:
”Kaikista lauluista tulee niin pirun sokerisia. Miten se voi olla mahdollista? Minähän olen kaikkea muuta kuin sokerinen. Helvetin helvetti tätä paskatyötä. Kaksi kuukautta aion vielä kärsiä, sitten keksin jotain muuta. Kouluttaudun vaikka uuteen ammattiin”, sanoo Dahlgren, jonka levyjä on myyty yli miljoona kappaletta.
Hän lähtee Abban Fridan luksushuvilalle Mallorcalle säveltämään uutta kokoelmaa, mutta pelästyy kun alueen muut huvilat ovat tyhjillään. Hän ei uskalla pitää talossa valoja iltaisin ja nukkuu kirves sängyn alla. Eikä sävellä.
Julia Cameron kuvaa luovuuden sisäisenä lapsena, joka haluaa leikkiä. Myös Eva Dahlgren viittaa tähän:
”Makaan sohvalla ja kaipaan toista maailmaa. Haavemaailmaa. Mielikuvitusmaailmaa. Voi, miten kaipaankaan sitä rauhallista elämää, jossa on aikaa nurinkurisille ja mielikuvitusta kiihottaville ajatuksille.”
Eva Dahlgren: Kuinka lähestyä puuta. WSOY 2006. 235 s. Natalie Goldberg: Luihin ja ytimiin. Kirja kirjoittajalle. Kansanvalistusseura 2004. 221 s. Julia Cameron: Tie luovuuteen. Henkinen polku syvempään luovuuteen. Like 2002. 220 s.
Kristiina Koivunen
