Pietarilaiskirjailija Mihail Berg kirjoitti kirjaksi näkemyksensä Venäjän presidentistä, ”huligaanin alusta”.
TUNNETTU PIETARILAINEN kirjailija Mihail Berg kasvoi 1950-luvulla Leningradissa samoilla rikollisilla työläiskaduilla Taurian puiston tienoilla kuin presidentti Vladimir Putin. Berg esittää älymystön näkemyksen presidentin persoonasta uudessa kirjassaan Pismo presidentu, ”Kirje presidentille”.
Mihail Berg etsi kirjalleen kustantajaa puoli vuotta. Demokraattisetkin tahot kieltäytyivät selittäen, että heillä riittää ongelmia muutenkin. Julkaisija, Ruslan Linkov, löytyi vihdoin, mutta tiedotusvälineiden johtajat kielsivät toimittajia osallistumasta kirjan julkistamistilaisuuteen. Suuret kirjakauppaketjut eivät halunneet ottaa teosta myyntiin.
”Suuri pelko kulkee Venäjällä”, kommentoi Berg.
Bergin mukaan Putinin luonnetta leimaa väkivaltainen, tunteeton lapsuus ja jesuiittamainen KGB. Hänen elämäntiensä ei ole ollut omiaan vahvistamaan demokraattisia, humaaneja arvoja, vaan jotakin aivan päinvastaista. Kovien katujen kasvatti tunnustaa olleensa ”huligaanin alku” – eli kasvamassa kiinni rikollismaailmaan.
PUTIN ON KOVIS, hän vetoaa Venäjän kansan sosiaalisen alitajunnan aggressiivisiin ja tuhoaviin puoliin. Presidentin suosima alamaailman slangi törkeyksineen ja uhkauksineen on symbolinen työväenluokkainen merkki, hän ilmaisee sosiaalisesti oikeudettoman ja syrjäytyneen ryysyproletariaatin tuntoja.
Se selittää osaltaan, miksi Putinin suosio on korkealla, vaikka köyhän kansan olot ovat vain huonontuneet.
Berg varoittaa, että on heittiömäistä manipuloida köyhiä ja samalla viedä heiltä salaa vapaus. Kirjailija kehottaa presidenttiä eroamaan, kun tavallisten ihmisten pettymys ei ole vielä muuttunut vihaksi, sillä viha uhkaa paitsi valtaapitäviä myös koko yhteiskuntaa.
Putinin päättäväisyys on itse asiassa itsepäisyyttä ja kyvyttömyyttä tunnustaa pieniäkään virheitä. Presidenttiä liikuttaa pikkumaisuus ja kostonhimo, vihollisen murskaaminen ja kiduttaminen on hänelle päähänpinttymä kuten aikoinaan Stalinille tai Iivana Julmalle.
KUN BERG LÄHTI 1970-LUVULLA maanalaiseen kirjallisuuteen, Putin meni KGB:hen. Heidän kokemansa ajan henki oli kaksinaisuus, ideologian kuolema.
Berg sanoo, että toisinajattelijakirjailija ja tšekisti muistuttavat toisiaan, he ovat kumpikin salaseuran jäseniä ja viettävät kaksoiselämää.
”Tiedustelija on kuin toisinajattelija – hän elää vieraiden joukossa, kommunikoi vain niiden kanssa, joihin luottaa täydellisesti, tai niiden, joiden kanssa ei voi olla kommunikoimatta, mutta jo aivan toisella kielellä, ja tuntee jatkuvasti outoa, mutta ei suinkaan pelottavaa yksinäisyyttä.”
Silti salaiseen poliisiin hakeutuminen on arvoitus. Leningradissa KGB:stä sanottiin, että sinne menevät vain joko heittiöt tai hölmöt. Putin nojaa yhä usein ”tiedustelijan logiikkaan”, salamyhkäisyyteen, kiristykseen ja yllättäviin iskuihin. Venäjällä sanotaankin, että Kremlin tapa on puhua kotiyleisölle yhtä, lännelle toista, tehdä kolmatta ja suunnitella neljättä.
BERG VIITTAA MONIIN selittämättömiin tapahtumiin, kuten toisen Tšetšenian sodan aloittaneisiin talojen räjäyttämisiin Moskovassa. Iskut näyttävät vauhdittaneen Putinin uraa. Ne muuttuvat jatkossa heikkouden taakaksi ja tekevät presidentin riippuvaiseksi epäilijöistä tai välillisiä todisteita omaavista. Epäluulo, salailu ja vaarallisten henkilöiden neutralisointi alkavat sanella politiikkaa, joka puuroutuu yhä bysanttilaisemmaksi.
Putin on tunnetusti muuttanut demokratian ja sananvapauden Venäjällä muodolliseksi, mutta hänen käsityksensä suuresta Venäjästä on puhtaasti sotilaallinen. Berg esittää sen vaihtoehdoksi eurooppalaisen isänmaallisuuden: ”Todellinen isänmaanystävä muuttaisi maan sellaiseksi, ettei sen pelkurimaisuutta tarvitsisi hävetä. Pelkuruus muuttaa yhteisön myötämieliseksi marionetiksi, joka lakkaa vastustamasta nöyryytyksiä.”
Mihail Berg: Pismo presidentu. 192 s. Krasnyj matros 2005.
Jukka Mallinen
