Bob Dylan: Tempest. Columbia Records 2012.

Bob Dylanin 35. studioalbumi Tempest ilmestyy tasan viisikymmentä vuotta hänen debyyttinsä jälkeen. Tuore levy osoittaa, että laulaja-lauluntekijä on edelleen ajankohtainen.

Albumi jatkaa Dylanin myöhäistuotannon juurevaa linjaa.

Kuten tavallista, Dylanin kappaleista kuulee hänen omien esikuviensa vaikutuksen. Dylan sai Tempestin julkaisun jälkeen taas kerran osakseen plagiointisyytöksiä, joille hän viittasi kintaalla. Vanhojen elementtien kierrättäminen on aina ollut olennainen osa amerikkalaista folklorea.

Niin on ollut myös väkivallasta laulaminen. Ei Tempest mikään murhalevy ole, mutta moni laulu tuntuu sisältävän verisiä käänteitä. Albumin hieno nimikkokappale on peräti 14-minuuttinen kertomus Titanicin uppoamisesta, ja traaginen rakkaustarina Tin Angel tuo kaikessa kauhistuttavuudessaan mieleen Nick Caven takavuosien tuotokset.

Dylanin ääni on aina jakanut mielipiteitä, mutta täytyy sanoa, että 71-vuotiaan maestron ääni ei ole muuttunut ainakaan kauniimpaan suuntaan. Äänihuulet rohisevat nykyään niin rajusti, että sanoista on välillä vaikea saada selvää.

Bob Dylan: Tempest. Columbia Records 2012. Neljä tähteä.

Mikko Siltanen