Munan & kristinuskon ihme mestari Eckhartin tapaan.

Mitä se Juice sanoikaan? Elämä on kuolemista. Ja sitähän juhlitaan pääsiäisenä, joka on Jeesuksen kuolinjuhla. Pääsiäisen mystinen taikakalu pääsiäismuna taas symboloi ylösnousemusta. 

Miksi? Kananmuna näyttää elottomalta, mutta kätkee uuden elämän sisäänsä. 

Munan ja kristinuskon ihmettä pohtiessa eniten ällistyttää se, että vanhin evankeliumi kirjoitettiin 70 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Eikä yksikään kirjoittajista ollut Jeesuksen opetuslapsi.

Silti tarinat Jeesuksesta otetaan vakavasti. Se on todellinen ihme. Mitä ihmettä kristinusko todella on? Yhden vastauksen kysymykseen saa keskiajan filosofisen saarnataiteen ykkösmystikolta, Mestari Eckhartilta, joka eli 1200- ja 1300-luvun vaihteessa. 

Mestari Eckhartin Sielun syvyyden esipuheessa Jaakko Heinimäki selittää, että mystiikka ”on spekulatiivista filosofiaa, tiedostamista, joka toimii tienä varsinaisen todellisuuden (josta monet käyttävät myös sanaa ”Jumala”) välittömään tuntemiseen.”

Lukuohje on varsin mainio, sillä ”Jumalan” korvaaminen todellisuudella tuottaa hauskoja ja epäajanmukaisia lukuelämyksiä. 

Maisteri Eckhart toimi professorina yhdessä maailman ensimmäisistä yliopistoissa Pariisissa. Aikansa yliopistoradikaalit eli dominikaanimunkit olivat juurruttaneet ikuisen oppimisen lähtökohdaksi. Munkkien tuli elää köyhää elämää, saada elantonsa ainoastaan almuista ja vasta veivien heittäminen vapautti oppivelvollisuudesta.

Ja mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Pääsee lähemmäksi olemista, koska Eckhartin mukaan vain ”kuolema antaa olemisen”. Tai vielä enemmän: ”Niin paljon kuin jollakin on olemista, niin paljon se on Jumalan kaltainen.”

Koska elävillä ei ole olemista, voi noudattaa Juicen toista ohjetta: Elämässä pitää olla runkkua.

Mestari Eckart: Sielun syvyys. Basam Books 2009. 325 s.

Kimmo Jylhämö