Arto Timonen valokuvasi helsinkiläisten asunnottomien arkea.

Asunnottoman, etenkin pitkäaikaisasunnottoman, arki on loputonta katujen mittaamista, pummilla matkustamista, roskisten penkomista, pullojen kyttäilyä, leipäjonoihin ehtimistä, kaikkialla etsimistä ja selviytymistä köyhyydestä. Kadunmies oikoo mutkat suoriksi: hän haluaa kertoa tarinansa hienostelematta ja kumartelematta. Hän näkee, aistii ja tuntee nälän, janon ja säryn ja askeleidensa kivuliaan painon.

”Sellaista se on joskus asunnottoman ja köyhän elämä ilman hampaita ja mässäilyä.”

Kun juo, ei tunne niin voimakkaasti sitä kaikkea: kahvin tuoksua aamulla tai saunan lempeää löylyä, rakkaan paidan kaulusta iholla tai lapsen lämmintä, pulleaa otetta kaulan ympärillä. Epämääräisen ikävän tunteeseen ei jaksa pysähtyä. Joka askel sattuu eri tavalla, taskuissa painaa koko omaisuus ja elämä. Hikiset kesät eivät anna mustan pompan alla armoa, ja säälimättömät talvet eivät anna armoa ollenkaan.

Valokuvani kuvaavat asunnottomuutta kokeneiden arkea ja ne on kuvattu Helsingissä vuosina 2011–2012. Henna Paasosen työpajat on toteutettu yhteistyössä Vailla vakinaista asuntoa ry:n kanssa muun muassa sen ylläpitämässä asunnottomuutta kokeneiden asuntolassa, Sällikodissa.

Katu-näyttelyssä on esillä Arto Timosen valokuvia asunnottomista sekä Henna Paasosen vetämissä taidetyöpajoissa syntyneitä teoksia 9.11.–2.12. Helsingin valokuvagalleria Hippolytessä.

Arto Timonen