Arvostelussa Edward Goreyn albumi Sekopäiset serkukset ja muita tarinoita.
Synkän eksentrisen yhdysvaltalaiskirjailija, kuvittaja ja sarjakuvantekijä Edward Goreyn (1925–2000) ensisuomennos sisältää yhdeksän itsenäistä teosta. Jokainen sivu on oma elokuvamaisen siisti kohtauksensa, joka kuvan ja sanan voimalla vie absurdeja tarinoita harkitun toteavasti odottamattomiin suuntiin.
Goreyn piirrosjäljessä hämmästyttää yksityiskohtien määrä ja erilaisten viivojen ja tekstuurien käyttö. Hahmot ovat englantilaistyylisestä, myyttisestä kartanoherrojen menneisyydestä. Omaperäisiä tarinoita yhdistää nurinkurinen synkkyys ja melankolinen pahaenteisyys.
Tämän mustemmaksi ja alakuloisemmaksi huumori tuskin voi mennä. Kuolema vaanii myös pikkulapsia: hirvittävä ja riemastuttava Kalman kakarat -tarina käy läpi surullisia kohtaloita aakkostettuna.
Kokoelman parissa loppusoinnullisessa tarinassa suomennos tuntuu hieman kömpelöltä, ja puhekieliset nykyajan sanat (kylppäri, tennarit) kuulostavat kummalta muuten vanhanaikaisen tyylin keskellä. Muuten kääntäjän kieli kantaa mainiosti. Teoksen lopussa on kiinnostava esittelyartikkeli turkispukuisen baletinystävän elämästä ja taiteesta.
Edward Gorey: Sekopäiset serkukset ja muita tarinoita. Suom. Teemu Manninen. Huuda huuda 2012. 200 s Neljä tähteä.
Kati Pietarinen
