Avoimesti anarkistinen bändi From the Depths tahtoo taistella todellisuudessa, ei teoriassa.
”Olen käynyt Suomessa kolme kertaa”, ilmoittaa Brian ja heilauttaa pitkät rastat pois kasvoiltaan. ”Suomeni on kyllä tosi huonoa, tiedän vain yhden sanan: uutuus. Se luki kaikkien kauppojen ikkunoissa. Kävelimme ympäriinsä ja mietimme, että mitä ihmettä tämä ’uutuus’ oikein on?!”
Parhaillaan Eurooppaa kiertävä, pauloihinsa punovaa tummaa ja melodista hardcorea soittava From the Depths saapuu pian Suomeen. Bändin jäsenet ovat aikaisemmin soittaneet sellaisissa tunnetuissa punk-yhtyeissä kuin Catharsis ja Requiem.
”Me olemme kärttyisiä vanhoja selviytyjiä muista bändeistä. Me tahdomme edelleen soittaa poliittista musiikkia”, kuvailee kitaristi-vokalisti Brian. Solidaarisuuskeikkoja soittava ja aktiivisesti poliittisia vankeja tukeva bändi muodostettiin tietoisesti ainoastaan anarkisteista.
”Jos joku ajattelee voivansa tehdä musiikia ja olla epäpoliittinen, silloin on valmis tukahduttamaan oman mielensä, kuten kapitalistit tahtovat meidän tekevän.”
Euroopan ja USA:n punkpiirit ovat muuttuneet vuosi vuodelta epäpoliittisemmiksi. Brian ui vastaan. Hänen mukaansa poliittisuudessa ei ole kyse vain tietyn ideologian allekirjoittamisesta vaan siitä, millaisen elämän ihmiset tahtovat itselleen ja toisilleen.
”Rehellisellä ilmaisulla on myös poliittinen sisältö. Ei välttämättä suorasti, kuten että ’tunnen syvällä sydämessäni, että sinun täytyy liittyä syndikalistiliittoon’, mutta se on, sen täytyy olla, poliittista.
Monet päivittäiset valinnat ovat loppujen lopuksi poliittisia. From the Depthsiä ei löydy suuryhtiöiden omistamasta MySpacesta eikä Facebookista. Brianilla itsellään ei ole edes puhelinta, ja hän muistelee lämpimästi kuinka His Hero Is Gone -yhtye 1990-luvulla kieltäytyi kokonaan käyttämästä internetiä.
Bändin jäsenet tuntevat ihmisiä, joiden MySpace- ja Facebook-tilejä on käytetty oikeudenkäynneissä todisteina heitä vastaan. Erilaiset internetin yhteisöpalvelut kartoittavat elämäämme valtiolle ja yrityksille, niiden hyödyksi, ja Brianin mielestä informaation tarjoaminen viholliselle on sulaa hulluutta.
”Kysymys on siitä, haluatko elämäsi internetissä olevien osa-alueiden olevan valtaapitävien vihollistesi omaisuutta.”
Lisäksi uudet kommunikaatioteknologiat tuovat mukanaan aina uudenlaisia roskaposteja, uusia tapoja tuhlata aikaa.
”Voitko kuvitella Tolstoin kirjoittamassa Sotaa ja rauhaa tietokoneella, jossa jonkin pikaviestiohjelman ikkuna pompahtaisi näkyviin joka kolmas sekunti?” Brian vertaa, ja lisää:
”Olemme astumassa aikaan, jossa mestariteokset tulevat olemaan yhden lauseen mittaisia.”
From the Depths julkaisee musiikkinsa kirjoistaan ja lehdistään tunnetun anarkistikollektiivi CrimethIncin kautta. Monet bändin jäsenet ovat olleet mukana erilaisissa CrimethInc-projekteissa, ja Brian sekä toinen vokalisti Monica kuuluvat muunmuassa Rolling Thunder -lehteä toimittavaan kirjoittajakollektiiviin.
Myös bändin lyriikoissa, joiden kirjoittamiseen kaikki jäsenet osallistuvat, voi paikoitellen tunnistaa CrimethIncille ominaisen runollisen ja eeppisen tyylin. Mustat liput liehuvat sodissa jotka eivät koskaan pääty, vallankumouksissa jotka eivät ikinä ala.
Kolmeminuuttisen punkbiisin lyriikoilla vaikuttaminen on Brianin mukaan donquijotemainen tehtävä, mutta hän uskoo kirjoittamisen poliittiseen voimaan. Teksti yksin ei kuitenkaan riitä.
”Sanat saavat voimansa yhteydestään toimintaan. Pahimmassa tapauksessa ihmiset kirjoittavat enemmän kuin toimivat.”
CrimethInc tunnetaan julkaisemastaan poliittisesta kaunokirjallisuudesta. Se ei aina ole suuressa suosiossa anarkistipiireissä, joissa teoriaa pidetään usein fiktiota arvokkaampana poliittisena työkaluna.
Kaunokirjallisuuden tarjoama mahdollisuus kokea maailma toisen ihmisen perspektiivistä on kuitenkin voimakas kokemus, jota ei pidä väheksyä.
”Se todella maaginen juttu, jonka tietynlainen musiikki tai kaunokirjallisuus voi saada aikaan, on empatia.”
Tarinoiden kautta asiat todella tuntuvat, ja hetkessä elämää on enemmän adrenaliinia kuin pinossa teoriakirjoja. Brianin mukaan teoria perustuu maailmasta tehtyihin yleistyksiin ja abstraktioon.
”Jos minun pitää valita abstration ja todellisuuden välillä, valitsen todellisuuden, tietysti. Minä tahdon meidän taistelevan, ja voittavan, todellisuudessa, en teoriassa.”
Kaunopuheinen mies on myös bändin keikkaillessa. Bändi ei siirry kappaleesta toiseen vaan puhuu biisien välissä pitkään ja hartaasti, ja äänessä on erityisesti Brian.
Amsterdamissa paikallisen anarkistiryhmän järjestämällä keikalla yleisö on hiirenhiljaa kuunnellessaan tarinaa Oaxacassa ammutusta Indymedian toimittajasta Brad Willistä, siitä kuinka tämän ystävät ja toverit valtasivat protestina Meksikon konsulaatin ja kuinka ihmiset ovat valmiita kuolemaan taistelussa vapaamman maailman puolesta.
Pitkät ja sisältörikkaat välispiikit ovat kuin pala mennyttä aikaa. Brian muistelee hieman kaihoisasti omia ensikokemuksiaan punk-skenestä.
”1990-luvulla kaikki bändit puhuivat biisien välissä, silloinkin kun heillä ei ollut muuta sanottavaa kuin että ’liikkukaa ja lyökää toisianne’. Silti he puhuivat. Punk sai ajattelemaan asioita, koska kaikella oli jonkinlainen merkitys.
”Me haluamme yhä olla sellainen bändi: ajatella ja puhua asioista joilla on merkitystä.”
From the Depths Suomessa 6.6. Turun Klubilla, 7.6. Tampereen Vastavirrassa & 8.6. Helsingin Lepakkomiehessä.
Oona Juutinen
