Arvostelussa The Country Darkin levy Slaughterhouse Party.

Ettäkö Savosta tulisi jotain hyvää? Jo vain. Kuopiolainen, punkahtavaa ja psychobilly-vaikutteista countrya soittava The Country Dark on hilpeä tapaus. Yhtyeen musiikki on mahdollisimman kaukana purkanmakuisesta valtavirtakantrista, ja siltikin samalla se on leimallisen kantria. Rumpu nakuttaa kuin höyryveturi ja basso pomppii tasaista tahtiaan siinä vieressä. Turhat krumeluurit on karsittu pois kun Jug Heisterin lämmin laulu ja kiekaisut kuljettavat tarinaa eteen päin. Ja millainen tarina se onkaan, synkkä kuin syvin bönden pimeys.

Pedofiiliä ajetaan takaa, ja on lynkkauksia, kannibalismia ja ihmisen nahasta tehtyjä pukuja, viinaa sekä siveettömyyttä. Yhtyeen debyytti-EP:n aikaisessa haastattelussa Jug kertoo sanoituksien perustuvan osin omiin ja tuttavien kokemuksiin. Toivottavasti näin ei ole enää.

Ainakin avaruusolentojen kaappaamaksi joutuminen ja anaaliproobi vaikuttavat kokemuksilta, joilta toivon Jugin välttyneen. Paitsi mikäs siinä, jos tykkää muukalaisista.

The Country Dark: Slaughterhouse Party. Trash Can Records 2012. Neljä tähteä.

Jari Tamminen