Kalenteri: Talonvaltaus liikkeenä – Miksi squat ei antaudu? Toistuvista häädöistä huolimatta valtaajat eivät aio lopettaa, ennen kuin pysyvä sosiaalikeskus on todellisuutta.
Helsingin valtaajat eivät lepää laakereillaan. Kuluvana vuonna he ovat ehtineet vallata jo kolme rakennusta. Toistuvista häädöistä huolimatta valtaajat eivät aio lopettaa, ennen kuin pysyvä sosiaalikeskus on todellisuutta.
Talonvaltaajiin viitataan mediassa jatkuvasti ”nuorina” ja valtaajia kehotetaan käyttämään hyväkseen olemassaolevia nuorisotiloja. Vähättelevä kieli ärsyttää valtauksissa pitkään mukana ollutta Aleksia.
”Kysymys ei ole siitä, mikä kaikki meidän toiminta voisi nuorisotaloihin mahtua, vaan siitä, että me tarvitsemme tilaa omaehtoiselle toiminnalle. Nuorisotalot eivät ole mikään ratkaisu, sillä ne ovat tosi rajoitettuja paikkoja.” Lisäksi suuri osa valtausliikkeessä mukana olevista on alaikäisille tarkoitettuihin nuorisotiloihin auttamattomasti liian vanhoja.
”Kaikki tarvitsevat tilaa, eivät vain nuoret”, Aleksi muistuttaa. ”Ajatus, että aikuisten pitää vain tehdä palkkatyötä tai että aikuiset eivät halua tehdä mitään omatoimista on tosi älytön.”
Sosiaalikeskusvaltauksia on toisinaan kritisoitu siitä, että niissä järjestetään vain juhlia. Valtausten epävarma tila ja jatkuva häädön uhka vaikeuttavat kuitenkin pitkäkestoisen toiminnan järjestämistä. Moni projekti vaatisi enemmän vakautta.
”On vaikeaa rakentaa jotakin toimivaa, jos ei koskaan tiedä missä voimme olla ja kuinka kauan. Siksi tapahtumat jäävät bileiksi ja vastaaviksi. Jatkuvat häädöt turhauttavat ihmisiä ja syövät motivaatiota, kun oikeasti mielekästä toimintaa ei voi organisoida”, selventää Aleksi. ”Mutta koko ajan tässä on myös ollut kyse taistelusta, jossa määritellään sitä kenen ehdoilla kaupungeissa ja yhteiskunnassa eletään. Epäkaupalliset bileet ovat osa tätä toimintaa.”
Pelkästä bilettelystä ei siis ole kysymys, vaikka moralisoinnilla ja ”aktivismilla” perinteisessä muodossaan onkin Aleksin mukaan nykyvaltauksilla vähäisempi merkitys kuin monissa muissa liikkeissä.
”Esimerkiksi ympäristö- ja eläinoikeusliikkeet korostavat omaa rooliaan ”hyvien asioiden” puolustajina, ulkopuolisina aktivisteina. Stadin valtaajat taas korostavat rooliaan ihmisinä, jotka yrittävät muuttaa ja parantaa omaa ympäristöään ja elämäänsä. Vaadimme tiloja, joissa voimme rakentaa sellaista yhteiskuntaa ja maailmaa, jonka me haluamme.”
Valtaajien vaatimuksille löytyy nykyään kuuntelijoita. Nuorisotutkimusverkoston talonvaltauksia käsittelevään julkaisuun ovat kirjoittaneet tutkijoiden ja kansalaisaktivistien lisäksi muun muassa ministeri Stefan Wallin sekä Johanna Sumuvuori, kansanedustaja ja Helsingin nuorisolautakunnan puheenjohtaja. Kaikki kirjoittajat tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että sosiaalikeskus on tukemisen arvoinen projekti.
Valtaajien aktiivisuutta ja omatoimisuutta arvostetaan. Jostain syystä nämä tuen ilmaisut eivät kuitenkaan ole konkretisoituneet millään tavalla.
”Ihme homma, että kaikki tukevat meitä mutta silti kukaan ei valita siitä että meidät häädetään jatkuvasti”, tuhahtaa Aleksi.
”Kaupunki ei mitenkään edistä sosiaalikeskusasiaa valtausten välissä. Vaikka kaupunki on sanonut etsivänsä tiloja, asia on käytännössä ollut täysin haudattuna”, ilmoittaa Juha Projekti sosiaalikeskuksen nettisivuilla.
”Olemme saaneet huomata, että ainoa tapa viedä neuvotteluja sosiaalikeskuksesta eteenpäin on suora toiminta. Tähän asti häädöt on otettu aika rauhallisesti meidän puolelta, mutta oikeasti eskaloituva konflikti voi olla ihan oven takana”, komppaa Aleksi.
”Voi olla, että jossain vaiheessa keittää yli ja sitten jotkut alkavat polttaa paikkoja.”
Nuorisotutkimusverkoston Talonvaltaus liikkeenä – Miksi squat ei antaudu? -julkaisuun liittyvä keskustelutilaisuus 7.3. kello 14–16.30 Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla. Julkaisu on ladattavissa kokonaisuudessaan osoitteessa: www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/talonvaltaus.pdf.
Projekti sosiaalikeskuksen kotisivut www.valtaus.org
Oona Juutinen
