Arvostelussa Lykke Lin albumi I Never Learn.

Jos Lykke Li esittäytyi edellisellä albumillaan melankolisen indiepopin prinsessana, on mielikuvaa hyvä päivittää. Nyt Ruotsin kuninkaallinen on erikoistunut sydänsurujen tulkitsemiseen. Kolmas albumi onkin pullollaan melankolisia rakkauslauluja.

Levyn tuotanto on vaikuttava, kuten tyylin balladeilta sopii odottaa. Äänimaisema on kaiutetun jylhä, ja biiseissä pelataan paljon utuisilla taustoilla ja tikityksillä. Nämä eivät kuitenkaan riitä pitämään levyä kasassa.

I Never Learnin heikkoudeksi muodostuu sen biisimateriaali. Keskelle sijoitettu Gunshot on levyn ainoa vahva kappale. Muutoin levy ja erityisesti sen loppupuoli sisältävät lähinnä nättejä balladeja, jotka ovat ihan kivoja mutta eivät puhuttele.

Kappaleissa mainitaan kaikki kariutuvien parisuhteiden kliseet erojen aiheuttamista kovettumista yksinäisiin öihin ja oman itsenäisyyden julistamiseen. Lykke Li on aiemmin todistanut taitavansa biisien tekemisen, mutta näihin teemoihin kappaleet eivät onnistu tuomaan uutta.

I Never Learn jääkin muodollisesta pätevyydestään huolimatta mitäänsanomattomaksi: siitä puuttuu aitojen tunteiden luoma tarttumapinta.

Lykke Li:
I Never Learn.
LL Recordings 2014. 3 tähteä.

Tuukka Tuomasjukka