Kaamoksen valo on luonteeltaan omalaatuista. Ei ole varjoja, koska ei ole aurinkoakaan.

Lappi on valaistuksellisesti hyvin ainutlaatuinen. Keskikesällä aurinko ei laske lainkaan ja keskitalvella aurinko ei nouse lainkaan. Silloin vallitsee kaamos, hämärä pimeys. Pimeyttä kestää kaksi kuukautta marraskuusta tammikuuhun. Täydellinen Kaamos on napapiirin pohjoispuolella 67. ja 70. leveyspiirin välillä.

Kaamoksen valo on luonteeltaan omalaatuista. Ei ole varjoja, koska ei ole aurinkoakaan. Ainoastaan kuutamo luo maisemaan varjon. Kuutamoyö on valoisampi kuin pilvinen keskipäivä. Lumipeite lisää valon vaikutusta. Kaikki on pehmeän hämärää ja ääriviivoiltaan epämääräistä. Maiseman muodot vaihtelevat silmissä.

Arktinen kylmyys vaikuttaa paitsi valon luonteeseen myös kokemiseen ja siis valokuvaan, taiteilijan työn lopputulokseen. Kaamos on kokemista, ei näkemistä. Kamera toimii kokemisen välittäjänä. Se näkee enemmän kuin silmä.

Olen aina ollut kiinnostunut valosta. Sana valokuva kertoo jo mielestäni olennaisen. Olen kulkenut ja kuvannut Lappia yli kolmekymmentä vuotta. Tämä kiinnostus valoon ja Lapin maisemaan johdatti minut kaamoksen valon äärelle, valon jota silmä ei aina edes näe.

Kuvasin näyttelyä kaikkiaan neljä talvea, lokakuun lopusta helmikuun alkuun. Näyttelyn vedostus kesti lähes vuoden. Mustavalkoinen kuva mahdollistaa kuvallisen tyylittelyn, mikä ei olisi mahdollista värillä.

Maisema ja valo ovat minulle kokemisen alue, mikä ei aina suinkaan merkitse realismia, vaikka kyseessä onkin valokuva.

Kirjoittaja on valokuvataiteilija ja professori.

Kaamos – hämärän maisemat – Landscapes of Darkness. Musta Taide 2006. Kirjan kuvista koottu näyttely 7.11.–25.11. Laterna Magicassa, Rauhankatu 7, Helsinki.

Antero Takala