Moskovalaislehti The eXile yhdistää poliittisia artikkeleja ja mautonta journalismia. Kruununa vilkkuu paljas pinta.
Moskovassa ilmestyväThe eXile on erikoislaatuinen lehti. Englanninkielinen lehti on yhdysvaltalaisten siirtolaisten toimittama ja muistuttaa kotoisia mainosrahoitteisia ilmaisjakelulehtiämme, mainoksissa vain on paljon enemmän paljasta pintaa.
Lehden linjaan sisältyy räävitöntä huumoria, jonka vastapainona ovat tiukkaa poliittista analyysia sisältävät artikkelit. Vaihtoehtomedian kentässä eXile on melko outo julkaisu.
Poliittisen korrektiuden ja hyvän maun rajat ylitetään jatkuvasti – näin esimerkiksi jutuissa, joissa kirjoittajat arvioivat käyttämiään prostituoitujen palveluita.
Ihmetystä herättää, miksi journalistin täytyy muuttaa Venäjälle. The eXilen päätoimittaja Mark Ames arvelee, että Venäjä on lopulta länsimaita vapaampi maa. Vaikka lainsuoja on heikko, ihmisiä eivät sido pelko ja varovaisuus samassa mittakaavassa kuin lännessä.
“Yhdysvalloissa kyllä puhutaan vapaudesta, mutta todella vapaat tapetaan. Vapaita kuristetaan hiljaisen välinpitämättömyyden keinoin, kunnes he palaavat ruotuun.”
“Mielestäni Hunter S. Thompsonin keksintö oli kertoa totuus niin kuin hän sen näki. Se on yllättävän vaikeaa. Jos gonzo tarkoittaa jännitystä, hauskuutta tai mielenkiintoisia asioita, Venäjä on paljon mielenkiintoisempi kuin länsimaat”, Ames luonnehtii.
Ames arvostelee länsimaisen median kuvaa Venäjästä. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ohjelmien Venäjälle aiheuttamia ongelmia käsiteltiin lehdessä jo vuosia ennen globalisaatioaktivismin voimakasta aaltoa. IMF ja oligarkit romahduttivat yhdessä Venäjän talouden.
Presidentti Vladimir Putin oli terrorisminvastaisen sodan alkaessa yllättäen yksi suosituimmista länsimaiden liittolaisista. Kun Yhdysvallat oli voittanut Afganistanissa, maa julisti yhtäkkiä vetäytyvänsä ohjuspuolustusta koskevasta sopimuksesta. Jos Yhdysvallat kehittää ohjuspuolustuksen, se voi teoriassa toteuttaa tuhoisan ensi-iskun Venäjälle.
Tämän jälkeen Yhdysvallat lähetti joukkoja entisen Neuvostoliiton alueelle. Öljyputkiin liittyvä valtakamppailu kiristyy Kaspianmeren alueella. Irakin sodan jälkeisessä tilanteessa venäläiset näkevät Yhdysvallat täysin pidäkkeettömänä sotilasmahtina.
The eXilen analyysin mukaan Mihail Hodorkovskin kaltaiset liikemiehet edistivät Yhdysvaltojen valtaa entisen Neuvostoliiton alueella, joten Putinin oli siirrettävä heidät syrjään. Länsimaiden juonitteluna nähtiin myös Ukrainan oranssi vallankumous ja vastaavat tapahtumat muissa maissa.
Oman gonzoutensa lehteen tuo Venäjän kansallisbolševistista puoluetta johtava Edward Limonov, jonka melko omintakeisella englannilla kirjoittamat kolumnit kertovat poliittisen puolueen johtamisen hankaluuksista Putinin Venäjällä, esimerkiksi erikoisjoukkojen hyökkäyksistä kielletyn puolueen päämajaan.
Sotanörtti-nimimerkillä kirjoittava Gary Brecher kertoo olevansa tietokoneen ääressä istuva nörtti, jonka tärkein harrastus on sotauutisten lukeminen. Yllättäen Brecherin analyysit sotilaallisista konflikteista tuntuvat aina iskeviltä.
Radikaaleja johtopäätöksiä harrastava Brecher voi kolumnissaan kertoa poimineensa keksinpalasia tietokoneensa näppäinten välistä ja pohdiskelleensa, että ainoa mahdollinen tapa toimia Irakin sissejä vastaan on toteuttaa kansanmurha.
Ulkomaille muuttamisen sanotaan parantavan ihmistuntemusta. The eXile tuntuukin raikkaalta tuulahdukselta pilkatessaan kaikkia valta- ja vaihtoehtomedian sääntöjä.
Tomi Toivio
