Ehkä meidän olisi juuri nyt syytä muistaa pitää entistä paremmin huolta toisistamme.

Pitkäperjantain Voima kertoo vainotuista, syrjäytyneistä, parjatuista, synnintekijöistä, oikeista ja vääristä profeetoista, isistä ja äideistä, jotka menettivät poikansa, pojista, jotka menettivät isänsä, maata tallaavista taistelijoista, sisäisistä sankareista, joilla on muutama kala pulkassa tai tarjolla kasvisruokaa, postia tai oopiumia kansalle.

Aika monet lehden jutuista liittyvät tavalla tai toisella Jeesukseen, tuohon vähäosaisten ystävään, joka ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin jne. Ensin Jani Kaaro tarjosi laajaa juttua myöhempien aikojen messiaista, lihaa ja verta olevista konkreettisista historiallisista ihmisistä, joita kanssaihmiset alkoivat jossain vaiheessa pitää jumalina. Sen jälkeen moni palanen tässä lehdessä on vain sattunut osumaan laveasti vähän samaan aihepiiriin.

Mikä sitten olisi näiden tarinoiden sanoma, sen ratkaisevat viime kädessä lukijat, jotka tutkiskelevat näitä sanoja sydämissään. Ja keitä sitten olette te arviolta sata tuhatta Voiman lukijaa? Siitä kertoo Tuomas Rantanen sivulla 40 yhteenvedossaan Voiman juuri valmistuneesta lukijatutkimuksesta.

Voiman kohderyhmässä eletään nyt muuttolintujen ja tulvivien purojen, kurahousujen, pyörähuollon ja aurinkolasien aikaa. Iloitaan ja riemuitaan siitä. Huhtikuu on myös masennuksen ja itsemurhien aikaa. Ehkä meidän olisi juuri nyt syytä muistaa pitää entistä paremmin huolta toisistamme. Kuunnellaan ja keskustellaan. Ihmetellään ja eletään yhdessä hyvä päivä kerrallaan. Ei kirota ja puhuta koko ajan paskaa toisistamme. Ei tuomita, niin ehkei meitäkään tuomita. Annetaan anteeksi, niin ehkä meillekin annetaan. Jos pilkataan, niin pilkataan kunnioituksella.

Peik Johansson