Arvio The Swell Seasonin levystä Strict joy.

Romantiikan ystävät muistavat parin vuoden takaisen musikaalielokuvan Once, jossa kerrotaan irlantilaisen katumuusikon ja kadulla kukkia myyvän tsekkitytön rakkaustarina. Sen jälkeen elokuvan tähdet Glen Hansard ja Markéta Irglová ovat ehtineet rakastua for real, tehdä pari levyä ja erota. Duon kolmas levy rakentuu tämän tarinan varaan. Jos oman rakkauselämän suora prostituoiminen etoo ajatuksena, niin kakoa tarjoavat myös Strict Joyn imelimmät musiikilliset hetket. Pahempaa on kuitenkin kaiken yllä leijuva tavanomaisuus.

Levy ei silti jouda oikopäätä balladivetoisen indiefolkin helvettiin, sillä se ei ole täysin balladivetoinen. Lopussa seisoo nyyhky, mutta sitä ennen duo onnistuu näyttämään, kuinka hyvin asiat voisivat olla.

Kappaleiden Low Rising ja Feeling The Pull kaltaiset rennommat vedot ja ajoittainen terve mahtipontisuus auttavat levyä hengittämään katkonaisesti. Kun omaperäisyys on muuten laimennettu halpahintaisella herkistelyllä, tervehtii terävämpiä rock-koukkuja hartaalla kiitollisuudella.

Harmi ettei The Swell Season ole rockyhtye.

The Swell Season: Strict joy. ANTI- 2009. 2 tähteä.

Tapani Möttönen