Arvostelussa Antero Lindgrenin levy Mother.

Rumba-lehti kirjoitti helmikuussa 2012: ”Yksi alkuvuoden parhaista levyistä, jota kukaan ei tunne tai tiedä”.

Hyvä, että kirjoitti. Sydänvertaan vuodattavat taiteilijasielut kun eivät yleensä ole mitään markkinaheppuja.

Tätä levyä tehtiin vuosia ja välissä tuottajatkin vaihtuivat. Levystä huomaa, ettei sitä polkaistu tyhjästä. Kappaleet ovat samalla pieniä ja suuria, ja tarinat elämänkokoisia, vaikka laulettaisiin röökintumpista. <i>Mother ei ole erikoinen, mutta sielua järisyttävän siitä tekee tunnelma, jonka luojana Lindgren onnistuu erinomaisesti.

Lindgreniä on soviteltu suuriin saappaisiin, mutta ainakin Suomen mittakaavassa artisti painii ihan omassa sarjassaan. Folkrock-levy on täynnä kaunista kitarointia, synkkiä säveliä ja niin ihanaa ja vaivatonta lauluääntä, että kun tätä kuuntelee yksin pimeässä on vaikea olla liikuttumatta.

Antero Lindgren: Mother. Ei-No Records 2012. Viisi tähteä.

Mirkka Hietanen