Ilmaislehtiä vai vapaata lehdistöä

Lukuaika: 2 minuuttia

Ilmaislehtiä vai vapaata lehdistöä

Ilmaisia lehtiä ei ole olemassakaan. Lukija maksaa aina.

Lehdistö on pahimmassa kriisissä koko historiansa aikana. Viimeisen kolmen vuoden aikana sanomalehdet ovat menettäneet lukijoitaan Ranskassa kuten muuallakin. Lehtien talouden herkkä tasapaino on järkkynyt, niiden olemassaolo on uhattu ja sen myötä on uhattuna myös demokraattinen oikeus laajaan mielipidekirjoon. Mikä on syynä tähän lehdistön masentavaan tilaan?

Ensimmäinen syy on “vapaasti” poimittavien ilmaislehtien tulo markkinoille. Vapaasti poimittavien ilmaisjakelulehtien “ilmaisuus” on valhe, koska lukijat kuvittelevat, että uutiset olisivat ilmaisia, kun tosiasiassa ilmaisjakelulehdet kustannetaan mainostuloilla, jotka on taas sisällytetty tuotteiden hintoihin.

Muutamassa vuodessa ilmaisjakelulehdet ovat ampaisseet levikkilistojen kärkeen. Tämän seurauksena monet ihmiset ovat lopettaneet lehtien ostamisen ja mainostajat ovat puolestaan kääntyneet ilmaisjakelulehtien puoleen. Irtonumeromyynti ja mainosmyynti ovat sanomalehdistön tulorakenteen kaksi päälähdettä – kolmas on tilausmyynti.

Toinen syy on tietenkin internet, joka on tehnyt vallankumouksen jokaisella kulttuurielämän saralla: musiikissa, kirjojen ja lehtien kustantamisessa, televisiossa yhtä lailla kuin sähköisessä mediassa. On merkille pantavaa, että kansainvälinen uutiskanava France 24 aloitettiin ensin netissä ja vasta myöhemmin kaapeli- ja satelliittitelevisiossa.

Ihmiset käyttävät yhä enemmän internetiä uutisten ja informaation seuraamiseen ja osa on lopettanut sanomalehtien ostamisen. Netin käyttäjät ja “ilmaislehtien” lukijat ovat hylänneet lehtikioskit, joita taas on jouduttu sulkemaan sanomalehtien ja aikakauslehtien vähentyneen myynnin vuoksi.(1)

Internet on houkutteleva. Pääsy sivustoille on usein vapaata, ihmiset voivat ilmaista mielipiteitään omalla tavallaan blogeissa ja näkemyksien vaihto kaikista ideoista auringon alla on vaivatonta. Kuitenkin vapauden lisääntymisellä on vastakkaisia vaikutuksia. On huolestuttavaa, että monet ryhmät, jotka ovat käyneet tiiviisti keskustelua demokraattisen osallistumisen hengessä, on murskattu, painettu pinnan alle tai tuhottu.

Yhdysvaltalainen tutkija Eric Klinenberg on pannut merkille, että vielä jokin aika sitten internet oli merkittävä väline monille uutissivustoille, jotka pitivät huolta poliittisten mielipiteiden moninaisuudesta. Kuitenkin nyt suosituimpia sivustoja kontrolloivat mahtavat mediayhtiöt. Viestinnän ja kommunikaation historiassa näyttää kertautuvan sama kuvio. Ensin syntyy uusi media kuten tapahtui sanomalehdistön syntyessä 1700-luvulla, riippumattomien radiokanavien aloittaessa 1970-luvulla ja internetin ensimmäisinä vuosina. Vapaan sanan aika päättyy kuitenkin, kun rahamiehet ottavat vallan ja kesyttävät uutuuden.

Hakukoneiden hyödyntämiseen perustuvia lukijaprofiileja myydään yrityksille, jotka haluavat kohdentaa mahdollisiin kuluttajiinsa tarkemmin. Ranskassa joukkoviestimien hallinta on keskittynyt harvojen teollisuus- ja talousryhmien käsiin. Tähän joukkoon kuuluu kaksi asevalmistajaa, Lagardère (Hachette) ja Dassault (Socpresse). Tämän huolestuttavan asian pitäisi rohkaista kansalaisia keräämään voimia riippumattoman median – mukaan lukien Le monde diplomatique – puolesta.

Le monde diplomatiquen omistaa Le monde -ryhmä (51 prosenttia) yhdessä lukijoidemme ja tuotantotiimimme kanssa (49 prosenttia). Tämä on erittäin poikkeuksellista lehdistölle – ei ainoastaan Ranskassa vaan muuallakin maailmalla. Se takaa täyden riippumattomuuden kaikista mahdeista ovat ne sitten poliittisia mahteja, mediamahteja tai taloudellisia mahteja.

Tätä erikoista piirrettä arvostetaan muissa maissa ja se on ollut välineemme laajentaa kansainvälisiä painoksiamme, joita on tällä hetkellä 60 yli 30 eri kielellä. Tämä on ainutlaatuista lehtimaailmassa, mutta sekään ei ole estänyt myynnin laskua Ranskassa, mistä lehden taloudellinen tasapaino on riippuvainen.

Mediataistelussa Le monde diplomatique luottaa lukijoidensa lojaalisuuteen ja lehden ystävien tukiryhmiin. Le monde diplomatiquen tilaaminen on paras tapa tukea vapaata lehdistöä, vapaata keskustelua ja riippumatonta journalismia.

1. Muutamassa vuodessa lehtikioskien määrä Ranskassa on vähentynyt 36 000 myyntipisteestä 28 000:een.

Ignacio Ramonet’n pääkirjoitus Le Monde Diplomatiquessa 1/2007. Suomennos Kimmo Jylhämö. Voima Kustannus Oy julkaisee Le monde diplomatiquen suomenkielistä editiota.

Ignacio Ramonet

  • 9.9.2009