Ihmisen luonto: Lindqvistin metodi etsiä lopullista kohdettaan, ihmisen suhdetta maahan (joka hänet elättää) ja toisiin ihmisiin (joiden kanssa hän elää) on oivaltava.
Länsimaisen kulttuurimme piilo-opetusohjelma arvottaa eri kulttuurien elinvoimaisuutta ja onnellisuutta suhteessa niiden menestykseen kansojen välisessä kilpailussa. Samassa taustanuotistossa ihmismielen luontainen uteliaisuus vääntyy kaavaksi, jossa oppiminen ei aina ole ymmärtämistä. Siinä tieto – niin oikea kuin vääräkin – on aina valtaa ja ase.
Sven Lindqvist on kirjoittanut syvällisen kirjan Australian valloituksesta ja aboriginaaleihin kohdistuneesta kansanmurhasta ja riistosta. Hänen teoksensa kertaa historialliset pääkohdat, jotka noudattavat samaa kaavaa kuin alkuperäisasukkaiden kohtelu muillakin mantereilla. Lindqvistin hienostunut silmä osoittaa traagisten tapauskertomusten kautta sen arjen, jossa riiston rakenteet muuttuivat lihaksi.
Lindqvistin metodi etsiä lopullista kohdettaan, ihmisen suhdetta maahan (joka hänet elättää) ja toisiin ihmisiin (joiden kanssa hän elää) on oivaltava. Lindqvist kiertää tutkimaansa manteretta ja etsii sen maantieteen kautta jälkiä sorretusta kansasta. Juuri näitä autiomaan ihmisiä tutkimalla monet länsimaisen tieteen suurimmat klassikot luulivat kurkistavansa ihmisyyden historiaan. Ehkä he sen sijaan löysivätkin projektion oman kulttuurinsa rajoittuneesta ihmis- ja luontokuvasta.
Mutta Lindqvist ei tyydy tähänkään. Hän purkaa vyyhtiään niin, että länsimaisen lukijan on pakko kohdata oma kollektiivinen syyllisyytensä siitä, mitä hänen oma kulttuuripiirinsä pohjimmiltaan on. Kyse ei ole vain siitä mitä kulttuurimme on tuottanut muille, vaan myös siitä mitä se on tehnyt itselleen. Joskus rikos itse on jo rangaistuksista suurin.
Onko ihmisen luonto sellainen, että se vaatii kilpailemaan, valloittamaan ja alistamaan? Olisiko mahdollista, että ihmisluonto meissä kaikissa olisi omimmillaan halussa elää sopusoinnussa itsensä, muiden ihmisten ja oman elinympäristönsä kanssa, suhteessa maahan ja maan arvoitukseen?
Sven Lindqvist: Terra Nullius. Matkalla ei-kenenkään-maassa. Pequod 2006. 200 s.
Tuomas Rantanen
