Susanna Kuparinen luki brittihistorioitsija David Starkeyn kirjoittaman Englannin kuningatar Elisabet I:n elämäkerran.

Jouduin työn puolesta lukemaan Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelupöytäkirjat tammikuusta 2009 alkaen. Jotta en olisi menettänyt uskoani edustukselliseen demokratiaan, luin rinnalla brittihistorioitsija David Starkeyn kirjoittamaa Englannin kuningatar Elisabet I:n (1533–1603) elämäkertaa.

Kirja keskittyy kuningattaren nuoruusvuosiin. Usko vahvistui, mutta noloja yhtäläisyyksiäkin löytyi.

Elisabet oli isäänsä palvova älykäs ja traumaattisen rahanahne nuori nainen, joka antoi Nicolas Baconille alemman valtiomiehen statuksen vaatimattoman taustan vuoksi.

”Elisabet oli snobi”, Starkey hymähtää, eikä lainkaan häpeile hellää suhdettaan ”Elisabetin haavoittuviin olkapäihin”. Tasavaltalaisena en ymmärrä Starkeyn hempeilyä.

On hölmöä väittää, että suomalaisten rakkaus vahvaan presidenttiin olisi monarkian kaipuuta. Elisabet ei vertaudu kansan rakastamaan Tarjaan, vaan vailla vaaleja valittuun hallintoaatelistoon, ja maakuntien satraappien keskeltään nostamaan rahastonhoitaja Mari Kiviniemeen.

Lovessa on hyvä elää.

David Starkey: Elizabeth. Vintage Books, London 2000. 372 s.

Susanna Kuparinen