Voima satsaa tänä vuonna yhteiskunnalliseen, tutkivaan journalismiin ja sen kehittämiseen uusissa välineissä, erityisesti teatterissa. Aloitamme Susanna Kuparisen kanssa vuoden mittaisen hankkeen, joka käynnistyy tästä numerosta.

”Tää on tosi kiinnostava tyyppi. Hän voi kertoa teille, miten ruoanhinta tulee kehittymään tulevaisuudessa”, vauhkoan puhelimeen handsfree-laite korvassa.

”Kiinnostaa varmasti teidänkin lukijoita. Saatte haastattelun yksinoikeudella.”
Istun viestintätoimiston avokonttorissa ja käyn neuvottelua Kauppalehden toimittajan kanssa ennen finanssikriisiä.

Tehtäväni on pitchata eli tarjota eri medioille erään suuren asiakkaamme ulkomaista asiantuntijaa haastateltavaksi. Yritys saa näkyvyyttä ja lehti hyvän haastateltavan.

Lehdeltä säästyy myös resursseja, kun olemme ideoineet näkökulman jutulle valmiiksi. Fantastista! Tätä se yritysten ja median synergia kuulkaa on.

Todellisuudessa minulla ei ole hajuakaan, pystyykö kyseinen asiantuntija ennustamaan ruoan hinnan kehitystä. Hän kuitenkin kykenee kertomaan, miten eräs hänen yrityksensä tarjoamista palveluista voi teoriassa auttaa arvioimaan hintojen kehitystä. Ainakin löperön henkilöjutun ja yritysmainoksen ainekset ovat kasassa.

Mainonta on kallista, ja finanssikriisin myötä monet yritykset ovat siirtäneet painopistettä mainonnasta viestintään. Edullinen avain onneen on päästä vaikuttamaan lehtien toimitukselliseen sisältöön. Kyseessä ei ole uusi ilmiö.

Voima satsaa tänä vuonna yhteiskunnalliseen, tutkivaan journalismiin ja sen kehittämiseen uusissa välineissä, erityisesti teatterissa. Aloitamme Susanna Kuparisen kanssa vuoden mittaisen hankkeen, joka käynnistyy tästä numerosta.
Tällä kertaa selvitimme, kuinka toimittajien integriteettiä on viime vuosina koeteltu. Aina kyse ei ole juttuideoiden tarjoamisesta. Yritysjohtajien tai poliitikkojen kannalta tehokasta vaikuttamista on luottamuksellisten välien luominen toimittajien kanssa.

Luottotoimittajan avulla saa oman näkökulman paremmin läpi – ja toimittaja saa uutisen ennen muita. Viattoman kanssakäymisen ja journalismille haitallisten kytkösten välinen raja on hämärä. Monet luottavat siihen, että toimittajan liha on vahva ja arvostelukyky vankka.

Silti ylilyöntejä tapahtuu. Hyvä esimerkki on Sanna Ukkolan joulukuussa kirjoittama blogiteksti naistenlehtien ja mainostajien välisistä korruptoituneista suhteista.

Talousjournalismissa Nokiasta ei saanut pitkään aikaan sanoa kriittistä sanaa. Markku Hurmerannan talousmediaa käsittelevästä väitöskirjasta käy ilmi, että lehdissä jätettiin julkaisematta haastateltavien Nokia-kriittisiä kommentteja. Kansallisen projektin syöksyyn herättiin vasta, kun mittarit osoittivat punaista.

Palataan takaisin tarinan alkuun. Olen matkoilla, kun puhelimeni soi. Työkaverini onnittelee: Kauppalehden etusivulla koreilee herra Ruoanhinnan-ennustaja. Samaan aikaan journalismi käy oksentamassa Töölönlahden kupeeseen.

Kirjoittaja suorittaa katumusharjoituksena Voiman vastaavan päätoimittajan tehtäviä helmi-elokuun ajan. Kimmo Jylhämö jää kirjoitusvapaalle.

Jari Hanska