Susiaitojen pystyttäminen suojaa samalla erittäin uhanalaista sutta.
Värtsiläläisen lammastilan kainuunharmaat saivat kesällä 2003 suojakseen sähköaidan sen jälkeen, kun lähistöllä nähtiin jälkiä susista. ”Täällä Pohjois-Karjalassa on tiheä susikanta. Halusin aidan ennen kuin mitään ehtii tapahtua”, sanoo Jussi Moisanen. Hän kertoo olevansa susiaitaan tyytyväinen. Tilalla ei ole vuoden mittaan sattunut petovahinkoja.
Satapäisen lauman omistaja pääsi mukaan riistanhoitopiirin kokeiluun, jossa testataan uudentyyppistä susiaitaa. Maa- ja metsätalousministeriö rahoitti tarvikkeet, ja aidan omistaa riistanhoitopiiri. Susiaita pantiin pystyyn talkoovoimin: Luonto-Liiton Susiryhmä ja Värtsilän Riistamiehet huhkivat rinta rinnan Moisasen tilalla.
”Susiaidat ovat paras mahdollinen keino ehkäistä petovahinkoja. Itse asiassa juuri muita keinoja ei ole”, toteaa Susiryhmän työntekijä Anu Salminen. Susiaitojen pystyttäminen suojaa samalla erittäin uhanalaista sutta.
”Niin kauan kun sudet eivät aiheuta konkreettista haittaa, esimerkiksi raatele nautoja, niitä siedetään. Asenteet kiristyvät heti, kun jotain tapahtuu. Pohjanmaalla oli syntymässä lauma, mutta sudet tappoivat 81 lammasta. Se varmasti tulehduttaa tilanteen pitkäksi aikaa.”
Itä-Suomessa, jossa valtaosa Suomen noin 150 sudesta elää, on ollut vastaavia ongelmia. ”Täällä suhtaudutaan susiaitoihin myönteisesti, mutta susiin erittäin kielteisesti. Jos aitoja saataisiin lisää, voisi yleinen hysteriakin vähentyä”, Jussi Moisanen toivoo. Pohjois-Karjalassa sähköaitoja käytetään jo yleisesti karhujen hätistelyyn mehiläistarhoilta.
Susiaitoja on Suomessa parisenkymmentä, mutta niitä tarvittaisiin Salmisen mukaan reilusti lisää. Ruotsissa aitoja on moninkertaisesti, eikä pysyvän susikannan alueella juuri tapahdu petovahinkoja. ”Meillä susiaitojen määrän sanelee se, miten työvoimaa saadaan talkoisiin. Maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa tarvikkeet, ei työtä”, kertoo Juha Kuittinen Pohjois-Karjalan riistanhoitopiiristä.
Tänä kesänä susiaitoja on pystytetty muun muassa Pohjois-Savon Kaavilla ja Pohjois-Karjalan Juuassa. Suurin osa aidoista suojaa lampaita, mutta myös nautatilat ovat olleet niistä kiinnostuneita. Susiaita on korkeampi ja tiheämpi kuin tavallinen sähköpaimen, joka ei hukkia pysäytä. Italiassa on pitkät perinteet myös laumaa suojelevien koirien käytöstä, mutta Suomessa vahtikoiria ei ole kokeiltu.
Lokakuussa, ennen maan routaantumista, järjestetään talkoot vielä Etelä-Karjalan Parikkalassa. Susiryhmä on mukana, mutta toivoisi valtion ottavan enemmän vastuuta petoasioista. ”Ei tämä voi olla pelkästään vapaaehtoisten järjestöjen tehtävä, eikä tätä voi myöskään jättää tilallisten harteille. On iso ongelma, että aitarahat ovat ministeriössä samalla momentilla kuin petovahinkokorvaukset. Varsinkaan keväällä ei uskalleta myöntää rahaa aitoihin, koska ennakoidaan metsästyskaudenpetovahinkoja”, Salminen pahoittelee.
Talkoiden hyvää henkeä kehuvat kuitenkin kaikki. ”Metsästäjät ovat olleet mukana esimerkillisesti”, Juha Kuittinen kertoo. Myös Salmisen mielestä yhteistyö riistamiesten, paikallisten asukkaiden ja luonnonsuojelijoiden kesken on ollut kiitettävää. ”Kun puurretaan yhdessä monta päivää, tulee pakostakin juteltua ja purettua ennakkoluuloja puolin ja toisin. Kun tilanne pääsee jossain kiristymään, asiat näyttävät helposti mustavalkoisilta: on hyvikset eli luonnonsuojelijat ja pahikset eli metsästäjät. Mutta eihän se niin ole.”
Kirjoittaja on Luonto-Liiton tiedottaja. Luonto-Liitto järjestää 15.–17.10. Parikkalassa susiaidan rakentamistalkoot. www.luontoliitto.fi/susiryhma
Laura Manninen
