Solu on vastine Björkin julkaisemalle pelkistä ihmisäänistä rakennetulle levylle.

Kitaristi Jarmo Saaren soololevy Solu on kotimainen vastine Björkin äskettäin julkaisemalle pelkistä ihmisäänistä rakennetulle levylle. Kummatkin ovat dogmalevyjä. Musiikintekemisen lähtökohtana on siis tietty metodi.

”Levyn kaikki äänet on tuotettu kitaralla. Halusin ottaa äänimaisemaan mukaan kaikki häiriöäänet, joita sähkökitara tuottaa runsaasti. Tavoitteena oli tehdä kauneinta mahdollista musiikkia, mitä kaatopaikan äänistä syntyy”, linjaa Saari.

Saari muokkaa kitarasoundiaan kaikin modernin ääniteknologian antamin keinon. Solulla kitara on silputtu ja pahoinpidelty lähes tunnistamattomaksi. Se saattaa kuulostaa katuporalta tai ampiaispesältä. Toisaalta mukana on huikean kauniita melodiota tai ilmavaa preeriakitarointia.

”Halusin tehdä sellaisen levyn, joka oikeasti puuttuu omasta levyhyllystäni. Sellaisen, jonka takana voin seisoa. Maailmassa julkaistaan 10 000 levyä päivässä, valtaosa roskaa. Tahdoin tehdä rohkeimman ja parhaan sähkökitaralla tehdyn levyn”, uhoaa Saari virne suupielessään.

Solu ei ole helppo levy, mutta sen kuunteleminen palkitsee. Nykyään musiikin käyttöikä on lyhyt ja levyteollisuuden asiakaspinnat entistä liukkaampia. ”Halusin tehdä ahkeraa kuuntelua kestävän kestokulutushyödykkeen, ei mitään friikkilevyä, joka kuunnellaan kerran ja laitetaan hyllyyn pölyttymään.”

Urbaani äänimaisema on täynnä värähtelyä. Häly ja musiikki tai luonnonäänet sekoittuvat toisiinsa 24 tuntia vuorokaudessa. Hiljaisuus on harvinaista herkkua. Jarmo Saaren ilmaisu heijastaa tätä todellisuutta.

”Tämän levyn tekemisen kokemuksen perusteella tiedän, että kitaran saa kuulostamaan melkein miltä vain. En kuitenkaan etsinyt esimerkiksi uskottavaa poran ääntä, vaan tein omia ääniä. Ne osuvat kuulijassakin paremmin ytimeen kuin suora pyrkimys toisintaa jokin jo olemassa oleva asia.”

Avantgarde raivaa tietä uusille ilmaisumuodoille. Se saattaa olla vihattua omana aikanaan ja liudentua lopulta kliseeksi.

”Kun ajattelen kokeilunhalun ja ilmaisuvapauden riemua, minulle tulee oikeastaan mieleen jazz. Minuthan usein leimataan jazzmuusikoksi. Loppujen lopuksi kaikissa musiikkityyleissä, rockissa tai missä vain, on tärkeintä ilmaisunvapaus. Se, ettei ainakaan itse ala typistää omaa mielikuvitustaan. On oltava lupa kokeilla ja epäonnistua. Täytyy luottaa omaan perusestetiikkaansa.”

Saaren käsitys kauneudesta on yksi levyn peruspilareista. ”Kauneus syntyy epätäydellisyydestä ja haavoittuvuudesta. Se syntyy variaatiosta. Kauneus voi olla koruttomuutta tai rikkautta, mutta harvoin niitä vaaleanpunaisia fraaseja, joilla kauneutta määritellään tänä päivänä. Tämä levy on hätähuuto armollisen kauneuden puolesta. Otin siis mukaan ne hylkiöäänet, jotka eivät olisi muille kelvanneet ja pidin niille missikisat.”

Jarmo Saari on purkanut kitaran soinnin atomeiksi ja kasannut sen uudestaan. Hän on metsästänyt neljän vuoden ajan ääniä yksin studiossa. Saari tunnetaan myös monipuolisena muusikkona, säveltäjänä ja tuottajana. Muun muassa XL-yhtyeen keikoilla on kuultu jonkin verran myös Saaren soolomateriaalia, mutta nyt hän on lähdössä kiertueelle yksin.

”Otan jollain vempaimilla mukaan osan Solu-levyn uniikista ytimestä. Tärkeintä on kuitenkin vuorovaikutus yleisön kanssa. Haluan tehdä keskustelevia keikkoja. Ei sellaista rotanloukkoa tai taidepyhättöä olekaan, mihin tämä ei sopisi.”

Jarmo Saari: Solu. Rockadillo Records. Jarmo Saari livenä 5.10. Viitasaarella, 6.10. Jyväskylässä, 7.10. Torniossa, 9.10. Raahessa & 13.10. Helsingissä.

Timo Forss