Kun perinteisistä naisten töistä (koti-, hoiva- ja seksityö) on tullut palkkatyötä ja samanaikaisesti naisten maahanmuutto on vaikeaa, merkittävä osa siirtolaisnaisista sijoittuu epävirallisille työmarkkinoille.
Länsimaiden siirtolaislait ovat tiukkoja. Työperustaisessa maahanmuutossa ne asettavat etusijalle korkeasti koulutetun ja ammattitaitoisen työvoiman. Siksi miehiä heikommin koulutettujen naisten on vaikea päästä laillisesti maahan ja sen virallisille työmarkkinoille.
Kun perinteisistä naisten töistä (koti-, hoiva- ja seksityö) on tullut palkkatyötä ja samanaikaisesti naisten maahanmuutto on vaikeaa, merkittävä osa siirtolaisnaisista sijoittuu epävirallisille työmarkkinoille. Siellä työsuojelu on vähäistä tai sitä ei ole ollenkaan. Laittomilla siirtolaisilla ei myöskään ole mahdollisuutta terveydenhuoltoon, koulutukseen tai sosiaaliturvaan. Karkotuksen pelossa he eivät voi turvautua viranomaisiin.
Siirtolaispolitiikassa olisikin löydettävä toimintatapoja, jotka samalla mahdollistavat naisten liikkuvuuden mutta suojelisivat heitä hyväksikäytöltä.
Länsimaiden seksityöntekijöistä merkittävä osa on ulkomaalaisia naisia. Prostituoidulle itselleen toisessa maassa työskentely saattaa olla ihanneratkaisu, koska hän siten välttää sosiaalisen leimautumisen omalla kotiseudullaan. Seksityö ei edellytä alkupääomaa tai koulutusta, tuotto on suhteellisen hyvä ja byrokratian tuntemusta ei vaadita.
Rajat ylittävää seksityötä tulisi käsitellä osana muuta siirtolaisuutta. Näin jo siksi, että ammatillisesti se sijoittuu läheisesti muuhun epävirallisen sektorin työhön. Eri väestöryhmien ja sukupolvien muuttoaalloissa prostituutio näyttelee vain yhtä palasta. Maahanmuuttajat pitävät yhteyttä kotiseudulleen ja avustavat seuraavia muuttajia. On myös tavallista, että sama maahanmuuttaja työskentelee ajoittain sekä prostituutiossa että joissain muissa harmaan sektorin töissä.
Erityisesti Aasiasta tulevat prostituoidut ovat usein kotoisin kotimaansa keskiluokasta – osittain pelkästään senkin vuoksi, että matka on hyvin kallis. Siirtolaisuudessa ei siis yleensä ole kyse kaikkein köyhimmistä kehitysmaiden naisista, kuten julkisuudessa usein annetaan ymmärtää.
Esimerkiksi Saksaan muuttaneista thaimaalaisista naisista valtaosa on yksinhuoltajaäitejä. Nämä naiset ovat kyenneet kotimaassaan elättämään itsensä, mutta ovat halunneet hankkia varallisuutta esimerkiksi lastensa kouluttamiseen. He ovat kotoisin köyhiltä alueilta, joiden tilanne on viime aikoina entisestään huonontunut pitkälti kansainvälisten kehitys- ja rahoitusorganisaatioiden ohjaaman politiikan vuoksi. Työhön tullaan, koska siinä ansaitsee hyvin.
Monet länsimaiden prostituoidut ovat tulleet tai jääneet maahan laittomasti. Välittäjien palvelut ja väärennetyt asiapaperit on hankittu velaksi tai sijoittamalla niihin koko omaisuus. Vaikka varsinaista seksityöhön pakottamista ei esiintyisi, usein vähävarainen nainen sitoutuu matkustusasiapapereita ja matkan järjestelyjä vastaan työskentelemään tietyn aikaa seksityössä.
Australian prostituoiduille tehdyissä haastatteluissa on korostunut, miten paljon vaikeampaa velkasuhteessa työskentelevän on valita asiakkaitaan tai vaatia turvaseksiä. Jos laittomaan maahanmuuttoon liittyy väkivaltaa tai muuta rikollista toimintaa, naiset eivät voi turvautua poliisin suojeluun.
Seksityöhön liittyvä leima edellyttää salailua ja tekee prostituution henkisesti raskaaksi – ainakin jos työskentelee alalla pidempään. Sosiaalinen syrjintä voi ulottua kokonaisiin kansallisuuksiin. Tämä puolestaan johtaa seksityöläisten tuomitsemiseen ja eristämiseen ulkomaalaisyhteisöstä. Myös Suomessa prostituoidut tai sellaiseksi luullut ulkomaalaisnaiset ovat joutuneet kantaväestön ja paikallisten seksityöntekijöiden aggressioiden kohteeksi.
Suomessa ei juuri esiinny pysyvään maahanmuuttoon tähtäävää prostituutiosiirtolaisuutta. Valtaosa seksityöntekijöistä tulee lähialueilta, Venäjältä tai Virosta, ja näistä maista Suomeen seksityöhön aikovien on helppo saada laillinen turistiviisumi. Tosin meiltä löytyy jonkin verran pysyvän oleskeluluvan saaneita itäeurooppalaisia ja thaimaalaisia naisia, jotka toimivat seksialalla.
Koska ulkomaalaisprostituoidut työskentelevät Suomessa yleensä vain lyhyitä ajanjaksoja, ei suomalaista seksityötä voi liittää maahanmuuttoon samoin kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Monet rajoja ylittävän prostituution ongelmat ovat kuitenkin ajankohtaisia myös meillä. Kun turisti ei voi saada virallista työlupaa, hänellä ei ole laillisen statuksen mukana tulevia oikeuksia ja velvollisuuksia, esimerkiksi oikeutta tuloihinsa. Suomalaisella itsenäisellä prostituoidulla on mahdollisuus periä saataviaan asiakkaalta viime kädessä oikeusteitse.
Uudessa ulkomaalaislaissa pelkkä seksityön epäily on riittävä käännyttämisperuste. Tästä syystä prostituoitu ei voi suojautua poliisin avulla parittajien tai asiakkaiden painostusta ja väkivaltaa vastaan. Katuprostituution kieltävä järjestyssääntö on vahvistanut entisestään parittajien asemaa, kun seksityön aloittaminen edellyttää valmiita toimitiloja ja ilmoituskanavia.
Ulkomaalainen prostituoitu ei voi myöskään valittaa parittajan sopimusrikkomuksista viranomaisille, koska tällöin seksityöstä hankittu tuotto ulosmitataan valtiolle ja seksityöntekijä lähetetään kotimaahansa ilman suojaa paritusjärjestön kostotoimenpiteitä vastaan.
Ruohonjuuritasolla siirtolaisuus tarkoittaa yleensä sitä, että tavalliset ihmiset yrittävät järjestää omaa elämäänsä. Siirtolaisuus on tänä päivänä myös eräs keino tasata tuloeroja köyhän etelän ja rikkaan pohjoisen välillä. Jotta jatkuvasti lisääntyvä muuttoliike sujuisi mahdollisimman ongelmattomasti, on lakattava ajattelemasta siirtolaisia uhreina. Olosuhteista riippumatta heillä kaikilla on henkilökohtaisia intressejä ja pyrkimyksiä, jotka pitää huomioida.
Kirjoittaja on prostituutioon perehtynyt tamperelainen sosiologi. Lisää aiheesta Susanne Thorbekin & Bandana Pattanaikin toimittamassa kirjassa Prostituutio. Globaalien toimintamallien muuttuminen. Like.
Anna Kontula
