tähteyden tuolla puolen

Lukuaika: 5 minuuttia

tähteyden tuolla puolen

Jonna Tervomaa pelkää musiikin muuttuvan pikaruuaksi.

Punavuori. Jonna Tervomaa istuu Ravintola Torin terassille cafe latten kera. Hän kertoo muuttaneensa juuri äskettäin pois Punavuoresta, ja nauttivansa olostaan muualla.

”Oon asunut tässä nurkilla melkein kaheksan vuotta. Mä asuin tossa talossa. Ja tossa vähän matkan päässä”, puoli vuotta itseään kaupunginosasta vieroittanut Jonna osoittaa.

Halo-nimisen neljännen pitkäsoittonsa keväällä julkaissut laulaja on julkisuudessa tunnettu terveellisen varautuneena median suhteen, joten on syytä painottaa, että vaikka tarkoitus on käydä läpi hänen elämäänsä, ei yksityisasioita tulla seuraavan tunnin aikana penkomaan.

”Aina sopii yrittää”, kuuluu napakka vastaus.

21 vuotta sitten pikku Jonna valloitti telkkarinruudulla tädit ja sedät laulamalla, että ”kappas vaan, Minttu sekä Ville”. Tenavatähteyttä seurasi kolme tönkkösuolattua levytystä, joita laulaja ei enää laske tuotannokseen.

”Niillä ei oo mitään tekemistä näiden uusien kanssa. Mä olin kymmenvuotias sillon kun ne ihan ekat levytykset on tehty, eikä mulla ollut mitään tekemistä sen musiikin kanssa. Mä olin yks esiintyjä sirkuksessa, kävin vaan laulamassa. Ei siellä ollut yhtään omaa ajatusta mukana.”

Lapsitähden elämä on verrattavissa mihin tahansa kymmenvuotiaan leikkiin. Musiikkibisneksen pelisäännöt tulivat kuitenkin Tervomaalle tutuiksi jo pikkutyttönä. ”

Julkisuuden suhteen päti jo sillon ihan samat säännöt kun edelleen. Piti tietää, mistä asioista haluu lukea lehdestä. Eihän kymmenvuotias mikään tyhmä oo”, laulaja tuhahtaa.

”Ihan samalla tavalla julkisuus pystyy loukkaamaan lapsia kuin aikuisia. Omat asiat halusin jo silloin pitää itselläni, ja jos koin, että joku loukkas mun yksityisyyttä, niin se tuntu ihan yhtä pahalta kuin nykyään. Ellei jopa pahemmalta.”

Jonna myöntää, että julkkislapsella on sosiaalisessa kanssakäymisessä takanaan suojaverkosto, joka estää pahimmat loukkaukset. Omien ajatustensa kanssa lapsi joutuu kuitenkin olemaan kahden.

”Yksinhän sitä on ajatustensa kanssa. Eikä sitä osaa ees selittää kaikkea, mitä tulee vastaan tai miltä tuntuu. Se ihana puoli siinä kyllä oli, että sitä tosiaankin sai mennä vaan laulamaan eikä tarvinnut ajatella mitään muuta. Mut en mä toisaalta tänä päivänä haluaisi tehdä niin. Musiikin tekeminenon kuitenkin ihan eri asia kun laulujen laulaminen.”

Vaikka entinen elämä on tiiviisti takana, on vaikea kuvitella viime syksynä listoille ponnahtaneen Jonna-version Juice Leskisen Rakkauden haudalla -kappaleesta soineen ihan vahingossa tenavatähteydestä kertoneen Helmiä ja sikoja -elokuvan ääniraidalla. Miltä tuntui katsoa, kun pikkutytöstä tehtiin tuotetta?

”En mä oikeestaan eläytynyt siihen hirveesti. Pidin siitä paljon ihan leffana, vaikka kyllähän se tyttö oli samanlaisessa tilanteessa pari kertaa kun missä minäkin olin ollu. Pukuhuoneen vessassa oksennuksen partaalla, kun pelottaa niin helvetisti. Mut ei oikeestaan muuta.”

Seppo Hovin viikset rehottavat yhä telkkarissa, mutta muuten 80-luvusta on kulunut jo 20 vuotta. Uudella vuosituhannella on kuitenkin omat nuoret tähtensä. Jonnan mielestä Idolsilla, Popstarsilla ynnä muilla tv:n myötäelämisohjelmilla ei kuitenkaan ole yhtäläisyyksiä tenavatähteyden kanssa.

”Noihin kilpailuihin on ainakin toivottavasti ottanut osaa ihmiset, joilla on unelmia musiikintekijöinä.”

Vika ei ole radio-dj:näkin kunnostautuneen Tervomaan mielestä yksilöissä vaan itse systeemissä.

”Puhutaan jostain kriisistä, mutta se on mun mielestä täysin alan itse aiheuttamaa. Kaiken pitää tapahtua tosi nopeesti. Yleensä kun joku nousee rakettina ylös, niin se tulee myös rakettina alas, jolloin pitää olla jo tilalla se seuraava.”

Toivottavaa olisikin, että musiikkiteollisuudesta (lue -todellisuudesta) vastuussa olevat tahot opettelisivat hiukan pitkäjänteisyyttä. Jonna kertoo, ettei itse hanki levyä, jota tietää kuuntelevansa vain seuraavat puoli vuotta.

”Musiikin tekeminenhän ei maailmasta koskaan lopu. Aina syntyy uusia ihmisiä, joilla on kitara kädessä saman tien. Vaikka eihän toi touhu kannusta ketään pitkäjännitteiseen duuniin, ja pahimmillaan se tarkottaakin, että musiikin laatu huononee.”

mainos

Suomalaisen musiikin kehitystä 20 vuotta sisältäpäin seuranneen laulajan painajaiskuvassa musiikin vastaanottaminen muuttuu pikaruuan ahmimiseksi.

”Osittainhan se onkin sitä jo. On hirveen epämiellyttävä ajatus, että nuoret ihmiset joutuu oikeesti miettimään, että onko tää levy tehty rahat pois -mentaliteetilla vai onko tää joku median luoma juttu, vai voisko tää kenties olla ihan oikeesti hyvin tehty levy.”

Antti Tuiskun singlellä ei siis liene asiaa Radio Helsingin toimituksesta tiistai-iltaisin taajuuksille pärähtävään Kappas vaan -ohjelmaan, jota Jonnan kanssa juontaa hänen ystävänsä, Lemonatorin Lasse Kurki.

Halon saamasta mediavastaanotosta päätellen Tervomaan tähti loistaa kirkkaimmillaan sitten vuonna 1998 julkaistun, artistin nimeä kantaneen debyyttilevyn. Vai onko hypen takana tässäkin tapauksessa vain median tarve nostaa omaa arvoaan julistamalla kaikki tämänhetkinen aiempaa merkittävämmäksi?

”Toi ajatusmalli on pesiytynyt joka paikkaan. Mun mielestä mä oon tehnyt läpimurron jo ekalla levyllä ja löytänyt oman yleisöni jo sillon. Enkä mä tiedä toisaalta, että missä menee kaupallisen läpimurron rajat. Suurimmat kuplat syntyy, kun kaikki liiottelee ja suurentelee asioita ja niiden merkityksiä ja spekuloi ja… ketä sellanen ylipäätään kiinnostaa!”

Kuten monien muidenkin julkisuuden henkilöiden, myös muusikoiden julkisuuskuva syntyy pitkälti median valinta- ja hylkäämisprosessin välityksellä. Valintaperusteena on usein, mikä on kiinnostavaa tai mikä myy. Jonna on onnistunut pitämään jalat tukevasti maassa ja valinnut itse antamansa kuvan rajaamalla antamiaan kommentteja.

”On useita lehtiä, joille en ole suostunut antamaan haastatteluja. Mut kaikkia juttujahan ei tarvitse edes itse antaa. Ne vaan ilmestyy sinne.”

Koska journalistisesta näkökulmasta tuntuu hiukan tekopyhältä käsitellä lehdistöä ikään kuin sen ulkopuolelta, on huomautettava, että myöskin tämä Jonna-juttu Voimassa pönkittää kuvaa median suhteen varuillaan olevasta aikuisestanaismuusikosta.

”Mun mielestä on täysin luonnollinen asia olla varuillaan median suhteen. Enkä mä tiedä, onks se varuillaan oleminen edes oikea sana. Mul vaan on hirveen selkee raja, mitkä asiat mä haluan jakaa ja mitä en. Siinä vaiheessa kun mun häät ja synnytys taltioidaan ja niistä tulee dokumentti, niin se on sit mun oma valinta.”

”Jokainen tekee omat rajansa, mutta mä oon varuillani sen takia, että mä tiedän et se todellakin toimii noin. Jos mä paljastan itsestäni jotakin, niin sillon mä annan muillekin luvan käsitellä sitä asiaa. Ei se oo sen kummempaa.”

Tietyissä tapauksissa tiedotusvälineillä on velvollisuus puuttua ihmisten yksityiselämään. Ongelmana onkin rajojen määritteleminen, joka on tosin lainsäädännöllisissä elimissä jo läpikäyty asia, mutta jota noudatetaan yhtä hyvin kuin tasa-arvoa muutenkin.

”Tutkivan journalismin pitäs jotenkin pystyä eka perustelemaan, että mistä asioista kansalla on oikeus tietää ja mitkä asiat laitetaan lehteen vain ja ainoostaan sen menekkiä varten. Mua kiinnostaa tossakin se, että keitä ne tyypit on, jotka on päättäny, että tämmöset lehdet myy. Tai että kuka on päättänyt, että juuri tätä ihmisethaluaa.”

Toinen asia, mitä Jonna Tervomaa vierastaa, ovat poliittiset kannanotot hänen omissa lauluissaan. Kyse ei ole niinkään vaikenemisesta kuin tietynlaisesta kannanotosta yksilön puolesta.

”Mulle tulee tekopyhä olo, jos mä jotenkin puolivillasesti olen huolissani jostakin. Kyl mä itse tiedän, mitä mä pystyn tekemään sellasten asioiden eteen, jotka on päin helvettiä. Se yleensä vaan vaatii paljon suurempia uhrauksia kuin mihin ite on valmis. Mua ärsyttää sellanen kauniisti asioista puhuminen.”

Vanha totuus, jonka mukaan pienin sosiaalinen yksikkö on kaksi ihmistä, ei Jonna Tervomaan musiikissa pidä paikkaansa. Laulaja kokee tekevänsä musiikkia ennen kaikkea yksilöille.

”Hirveesti puhutaan rakenteista ja suhdanteista ja globalisaatiosta, ja ne kaikki on hirveen isoja möhkäleitä, mitä yritetään jotenkin saada haltuun. Mun mielestä historia kertoo aika karua kieltä siitä, miten isoja kokonaisuuksia otetaan haltuun. Elikä kaikista eniten mua tässäkin kiinnostaa tavallaan se ravintoketjun alkupää.”

”Mä tykkään siitä ajatuksesta, että kun yksittäinen ihminen kuuntelee musiikkia, sieltä saattaa jäädä nahkaan joku koukku, joka laittaa ajattelemaan omia juttuja jotenkin eri tavalla kun aikasemmin. Mun mielestä kaikki perustuu siihen, että otetaan yksilö kerrallaan.”

Hyvä esimerkki vastakohdasta yksilölähtöiselle musiikille löytyy monimakuisen musadiggarin mukaan metalli- ja mättömusan aikaansaamasta joukkosuggestiosta.

”En oo mikään asiantuntija, mut oon ollut keikoilla sen verran, että voin sanoa siitä jotain. Se mitä siellä keikoilla tapahtuu, on sellanen mieletön kollektiivinen purskahdus, kun jengi mättää kuka mitäkin – päätä tai jalkaa tai kättä tai kirvestä tai mitä kukin. Kyl se on massojen haltuunottamista ihan eri tavalla kun esimerkiks mun musa, joka enemmänkin pyrkii sellaseen houkutteluun.”

Kuten esimerkit osoittavat, liittyy massojen villitsemiseen jonkin verran vastuuta. Mutta pitääkö yksilöille kirjoitetusta musiikista ottaa vastuuta?

mainos

”Mun mielestä musan tekijälle ei saa antaa sellasta vastuuta, että se joutuis ottamaan huomioon kaikki mahdolliset kuuntelijat. En mä ota vastuulleni ihmisiä, jotka haluaa ymmärtää väärin tai on jotenkin mentaalisesti sairaita tai ohjelmoituneita, että ne ettii kaikesta vaan jotakin kimmoketta voidakseen satuttaa toisia tai itteään. Mä oon kuitenkin moraalisesti aika terve tyyppi, omasta mielestäni.”

Tietynlainen vastuu onkin Jonnan mukaan sisäänrakennettu hänen elämäänsä ja musiikkiinsa. Se näkyy laulajan suhteessa niin asioihin kuin ympärillä pyöriviin ihmisiinkin.

”Rakkauden haudalla -kappaleen kautta meidän yleisöhaitari kasvoi aika mielenkiintoiseksi. Siel on paljon pieniä ihmisiä tullut ainakin piipahtamaan. Saa nähdä pysyyks ne siellä yleisössä, mut en mä niitä lähde tiedostaen ainakaan väärille teille ohjaamaan. Eikä mul oo muutenkaan tarvetta antaa ihmisille ohjeita. Yhtään mihinkään.”

Jonna Tervomaa: Halo. Universal. Jonna Tervomaa livenä 26.6. Jämsän Himos Festivalissa, 10.7. Turun Ruisrockissa, 15.7. Helsingin On The Rocksissa, 16.7. Oulun Rotuaari Piknikissä, 17.7. Karkkilan Sunset Beach Partyssa, 23.7. Saarijärven Kirmoissa, 31.7. Valkeakosken Työväen musiikkitapahtumassa & 1.8. Vantaan Korson Ankkarockissa.

Janne Sundqvist

  • 9.9.2009