Tiedätkö kuka on hyvä ja kuka on paha, pystytkö päättämään siitä ja oletko asiasta varma?

Tiedätkö kuka on hyvä ja kuka on paha, pystytkö päättämään siitä ja oletko asiasta varma? Silloin Immanuel Kantin Radikaali paha ja sitä kommentoivat tekstit Paha eurooppalaisessa perinteessä eivät ehkä auta sinua. Filosofian tehtävänä ei ole antaa valmiita vastauksia siitä, kuka on paha ja kuka sitä edustaa.

Radikaali paha -teoksessa pahaa tarkastellaan monimuotoisena ja historiallisena käsitteenä. Paha ei ole ihastelun ja kauhistelun kohteena, eikä ole olemassa konkreettista, puhdasta pahaa, jota vastaan tulee taistella tai jonka viehätyksestä voi nauttia. Paha on pikemminkin mahdollisuus ja tulevaisuus, jonka mahdollinen aktualisoituminen riippuu jokaisen ”moraalisen subjektin” omista valinnoista.

Kantin sanoin: ”Pahan tulee muodostua sellaisesta subjektiivisesta perustasta, joka antaa mahdollisuuden poiketa moraalilaista johdetuista toimintaohjeista, ja jos tällaisen taipumuksen katsotaan kuuluvan yleisesti ihmiselle (olevan osa lajin tunnuspiirteistä), sitä voidaan kutsua ihmisen luonnolliseksi taipumukseksi pahaan.”

Radikaali paha on saksalaisfilosofi Immanuel Kantin, ”Königsbergin kiinalaisen”, myöhäistuotantoon kuuluva teos, jota edeltävät hänen kolme kuuluisaa kritiikkiään (Puhtaan järjen, Käytännöllisen järjen ja Arvostelukyvyn kritiikit). Kant joutui kirjoituksen julkaisussa vaikeuksiin sensuurin kanssa, sillä hänen oppinsa ihmisen taipumuksesta pahaan koettiin loukkaavan kirkkoa ja teologiaa.

Kantin mukaan paha on siinä mielessä radikaalia, ettei sitä voida juuria ihmisestä. Kant katkaisee yhteyden moraalisen pahan aiheuttaman kärsimyksen ja perisynnin välillä. Ihminen on valistuksen aatteiden mukaisesti vastuussa itsestään ja pahasta, ja viime kädessä juuri paha on se, mikä mahdollistaa inhimillisen vapauden. Tämä tarkoittaa ”transsendentaalista vapautta”, jonka sanotaan olevan Kantin moraalifilosofian keskeinen ajatus.

Ihminen voi ratkaista, noudattaako hän lakia eli kuuluisaa kategorista imperatiivia. Radikaali paha tarkoittaa toimimista tätä vastaan, tietoista lainrikkomista. Tätä radikaali tarkoittaa: pahaa, joka on juurissa. Kantin kirjoituksen historialliseksi taustaksi voi olettaa Ranskan vallankumouksen ja siinä esiintyneet julmuudet.

Kantin mukaan ihmisluonnon tutkija kääntää katseensa mieluummin pois ihmisten käyttäytymisestä kuin hankkii itselleen vielä yhden paheen, ihmisvihan. Periaatteessa juuri aistimelliset taipumuksemme voivat johtaa ihmisen toimimaan vastoin moraalilakia, muotoilee Kant.

Tämän väitteen avulla Kant ylittää perinteisen uskomuksen, että juuri aistimellinen, eli ruumis henkisen vastakkaisena, on syy pahaan. Kysymys on moraalisista valinnoista, koska pahaa ei ole aistimellinen sinänsä vaan valintamme. Siksi Kantilla vapaus yhdistyy myös vastuuseen. Ongelma on se, että ihminen voi valita itsensä pahana.

Kantin ajattelussa kysymystä pahasta ja sen mahdollisuudesta ei viedä vielä loppuun saakka. Voiko paha olla myös absoluuttista? Kantin kuvio sisältää siis myös oman kyseenalaistuksensa, mahdollisuuden pahaan pahan vuoksi.

KantinRadikaali paha -teoksen suomenkielistä laitosta on täydennetty kokoomaosalla, jossa on kommentteja ja puheenvuoroja Kantista ja pahan tematiikasta. Nämä tekstit valaisevat kattavasti, mitä pahasta on keskusteltu viimeisen parinsadan vuoden aikana niin filosofiassa, oikeustieteessä kuin psykoanalyysissäkin. Mukana on myös laaja bibliografia pahaa tarkastelevasta kirjallisuudesta.

Kantin tekstin kommentaareja ovat esimerkiksi Tuomas Nevanlinnan johdanto sloveenifilosofien ajatteluun sekä Jussi Kotkavirran ja Sami Santasen oivaltavat Kant-tulkinnat. Hannu Sivenius paneutuu pahan ongelmaan Nietzschellä.

Saksanjuutalainen filosofi Hannah Arendt on esittänyt, että toisen maailmansodan jälkeen pahan pohtiminen on ollut filosofian tärkein tehtävä. Hän onkin esittänyt Kantin radikaalia pahaa täydentävän käsitteen ”banaali paha”, joka kuvaa jokapäiväistä ja byrokraattista pahaa. Arendtin mukaan paha ei ollut Kolmannen valtakunnan kuolemankoneistoissa demonista, absoluuttista eikä radikaalia pahaa. Oikeusfilosofian näkökannalta myös laki itsessään voi tulla pahaksi.

Ranskan tärkein nykyfilosofi Jacques Derrida näkee kuolemantuomion vastustamisen – sodasta puhumattakaan – kansainvälisen psykoanalyysin tehtävänä. Derrida jopa väittää, että ainoastaan psykoanalyysi pystyy nykypäivänä vastaamaan radikaaliin pahaan, eivät biotieteet, teologia tai perinteinen metafyysinen filosofia. Paha ei edusta demonista pahaa, eikä myöskään perinteistä teodikean, Jumalan oikeutuksen vaatimaa pahaa.

Pahaa ei voi ymmärtää ilman psykoanalyysia, joka opettaa käsittelemään sisällä olevaa pahaa ja ymmärtämään sen projisointia ulkopuolelle. Myös psykoanalyysi tarvitsee pahaa. Sloveenifilosofien koulukunta, joka lienee tällä hetkellä johtava filosofian ja psykoanalyysin pahuuden ongelmakenttään yhdistävä ryhmittymä, osoittaa, että Balkanin tilannetta voi tarkastella myös teoreettisesti. Silti ihmiskunnan ei voi uskoa kehittyneen paljoakaan Kantin ajoista. Vai voimmeko jo jättää syrjään vanhanaikaiset moraalilait ja noudattaa pelkästään omaa haluamme?

Immanuel Kant: Radikaali paha. Paha eurooppalaisessa perinteessä. Toimittaneet Ari Hirvonen & Toomas Kotkas. Loki-Kirjat.

Jari Kauppinen