Minun puolestani lämmintä ja aurinkoista saisi jatkua vaikka koko heinä- ja elokuun ajan, sillä minä aion olla silloin lomalla.

Onpas mukava aamu! Pilvetön taivas, ja linnut visertävät kivisen kaupunginosan pihapuissa. Arvaan, että tästä tulee vielä kuuma päivä. Minun puolestani lämmintä ja aurinkoista saisi jatkua vaikka koko heinä- ja elokuun ajan, sillä minä aion olla silloin lomalla.

Lämmintä ja aurinkoista oli myös kesällä viisi vuotta sitten. Muistan sen hyvin, sillä tuona kesänä vietin Helsingin ulkokahviloissa enemmän aikaa kuin olen muutoin viettänyt koko elämäni aikana.

Rauhanpuolustajien Teemu Matinpuro oli pyytänyt minua päätoimittajaksi uuteen laajalevikkiseen lehteen, joka olisi journalistisesti intohimoinen ja ajatusmaailmaltaan lähellä rauhanliikettä. Keväällä 1999 sovittiin pienen porukan kesken, että tehtäisiin kolme numeroa ja katsottaisiin, kuinka siinä käy. Niinpä istuin pitkin kesää kahviloissa ja tapasin ihmisiä kysellen heiltä, millainen tuon lehden heidän mielestään tulisi olla.

Maan ystävien Jaana Airaksisen ja Risto Isomäen kanssa puhuttiin globalisaatiokritiikistä ja WTO:sta. Jaana halusi vakavien juttujen ohella myös humoristisia ja keventäviä juttuja sekä pari vuorottelevaa, kantaaottavaa sarjakuvaa. Risto ehdotti, että joka lehdessä olisi herkullinen kasvisruokaresepti. Tv-toimittaja Simo Sipola kaipasi pitkiä reportaaseja. Heikki Hiilamo ehdotti rahaasioita käsittelevää palstaa.

Vesa Sisättö sanoi, että ihmiset tykkäävät lukea pikkusälää, sellaista, joka ei ole hömppää. Aleksi Bardy kaipasi hömppää, jossa on poliittinen koukku. Luonto-Liiton Tuomas Rantanen puhui osallistumisen uskottavuusimagosta ja toivoi, että lehdessä olisi sankarihaastattelu esimerkiksi nuoresta streetpartydiggarista.

Anu Kantolan mielestä lehden pitäisi olla fiksunnäköinen, erottuva ja yllättävä. Tuomo Mörä halusi mediakritiikkiä ja hyviä kolumnisteja. Ja koska ilmaisjakelulehden lukijakunta olisi väistämättä varsin hajanainen, lehdessä pitäisi voida käsitellä hyvinkin erilaisia aiheita.

Salla Tuomivaaran mielestä lehden tulisi olla eettisesti korkeatasoinen. Antti Rautiainen ehdotti, että joka lehden välissä olisi jonkinlainen vetoomuskortti. Vickan Hedengren ehdotti, että lehdessä olisi toimintakalenteri. Elina Mikola ehdotti, että joka lehdessä olisi antimainos.

Loppukesästä lähdimme lehden osakastahojen edustajien kanssa risteilylle Tallinnaan. Lehden nimi piti lyödä lukkoon. Teemu Matinpuron mielestä Pystykorva-kirjasarjan nimi sopisi hyvin myös uuden lehden nimeksi. Toimitussihteeri Jani Kaaro halusi, että lehden nimeksi tulisi Visva. Tuomas Rantanen halusi, että se olisi Suomen Leijona. Lopulta lehdestä tuli kuitenkin Voima, liikkeen ja ajatusten käynnistäjä, ylläpitäjä ja pysäyttäjä.

Tämä Voiman kesälehti on viimeinen Voiman numero, jota itse olen mukana toimittamassa. Mukavaa on ollut kaikki nämä vuodet, antoisaa ja opettavaista. Kahvilat ovat jääneet vähemmälle, mutta ollaan käyty käräjillä, linnanjuhlissa ja vastaanottamassa valtion tiedonjulkistamispalkintoa. Kiitokset kaikille tekijöille, lukijoille ja muille yhteistyökumppaneille. Valoa ja voimaa!

Peik Johansson