kaipuu

Lukuaika: 2 minuuttia

kaipuu

Minkälainen motivoiva voima kaipuu on ihmisen toiminnalle ja minkälaisesta kokemuksesta puhumme silloin, kun puhumme kaipuusta motivoivana ja liikkeelle panevana voimana?

”Mutta lepäämättä lentää ihmeellinen lintu – kaipuu.” Näin kirjoittaa Einari Vuorela runossaan Suolla sataa, joka on julkaistu vuoden 1945 runokokoelmassa Tie ja vaeltaja.

Minkälainen motivoiva voima kaipuu on ihmisen toiminnalle ja minkälaisesta kokemuksesta puhumme silloin, kun puhumme kaipuusta motivoivana ja liikkeelle panevana voimana? Mitä on kaipuu?

”Ihmistieteet ovat näin ollen ihmisen oma projekti, jossa itseymmärrys on keskeisellä sijalla. Ihmistieteet ovat tämän vuoksi aina myös terapiaa, kun terapian ymmärretään tarkoittavan tietoista pyrkimystä muutokseen, joka on koettu välttämättömäksi.” Näin kirjoittaa Juha Varto teoksessaan Fenomenologinen tieteen kritiikki vuodelta 1992.

Näin ollen ihmisen kaiken toiminnan takana olisi kaipuu itsensä tavoittamiseen, itsensä hahmottamiseen. Ikään kuin ihminen ja ihminen maailmassa olisivat arvoituksia, joita jatkuvasti yritetään ratkaista. Kaikessa toiminnassa olisi kyse eheyden tavoittamisesta, oman paikkansa hahmottamisesta niin, että kokisi itse luoneensa paikkansa ja pystyneensä siihen vaikuttamaan, kokisi itse olevansa elämänsä puitteiden takana. Kaikessa toiminnassa olisi kyse minäksi tulemisesta ja elämänsä jatkuvasti refl ektoimisesta, että kokisi elämänsä vastaavan niihin tarpeisiin, joita itsellä on itsensä toteuttamisen suhteen. Ja elämä olisi jatkuvaa muutosta, että elämän puitteita purettaisiin ja rakennettaisiin, jotta minän toteutuminen olisi edelleen mahdollista.

Näin ollen lepo ei olisi mahdollista ihmiselle missään vaiheessa tämän elämää, aikuistuminen ei merkitse pysähtymistä suhteessa elämän puitteiden muokkaamiseen ja itsensä toteuttamiseen. Sen sijaan elämän tulisi olla jatkuvaa motiivien ja tavoitteiden kyseenalaistamista ja niiden uudelleenpystyttämistä.

Ja jos huomaa elävänsä sellaisissa puitteissa, jotka eivät mahdollista itsensä toteuttamisen projektia, tulee alistumisen sijaan pyrkiä muuttamaan noita puitteita. Yhteiskunnan tarjoamien puitteiden ei tulisi pienentää ja vähentää ihmisyyden toteutumista, vaan yhteiskunnan puitteiden tulisi tarjota mahdollisuus ihmisen olla oman elämänsä subjekti. Jos kokee vieraantuneisuutta suhteessa yhteiskunnan tarjoamiin merkityksiin, ei tule pyrkiä muuttumaan sellaiseksi, että omaksuisi tarjolla olevat merkitykset, vaan tulee pyrkiä vahvistamaan niitä puitteita, jotka aiheuttavat vierauden kokemusta. Sillä hegemoninen yhteiskunta, yksien ja samojen arvojen ja merkitysten yhteiskunta, ei ole vapauden ja demokratian toteutumisen yhteisö, vaan este vapaudelle ja oman elämänsä subjektina olemiselle.

Siten kaipuu on kohdallinen motiivi muutokselle, sillä vain vieraantumisesta syntyy murtuma hegemoniaan. Muutos tullaan kokemaan välttämättömäksi vain sitä kautta, että sallii itselleen yhteisen merkitysten maailman hajoamisen.

Mia Hemming

  • 9.9.2009