Toukokuussa siilit tuhistelevat taas puistoissa ja pihamailla.

Siilien suvun alkukoti on Aasiassa. Nykyään siilejä elää Euraasian ja Afrikan alueella, yhteensä 14 lajia. Pohjois-Amerikan mantereelta siilit kuolivat sukupuuttoon jääkausien aikana. Eurooppalaisen siilin (Erinaceus europaeus) viimeisin levittäytyminen pohjoista kohti alkoi jääpeitteen vetäydyttyä. Suomeen asti siili ei tosin ole omin jaloin ehtinyt taivaltaa, vaan meillä siili on tulokaslaji. Ensimmäiset kauhunsekaista ihmetystä herättäneet siilit siirrettiin Suomeen 1800-luvun loppupuolella Ruotsista ja Venäjältä.

Siilin maine hurjana käärmeen- ja rotantappajana innosti jatkamaan siirtelyä. Uusien siirtojen myötä siilin elinalue laajeni nopeasti – ja pian myös suomalaisten sydämistä löytyi siilinmentävä kolo. 1800-luvulla eurooppalainen siili rahdattiin myös Uuteen-Seelantiin. Siellä siilistä on tullut melkoinen ongelmaeläin, joka on uhkana saarten alkuperäisille selkärangattomille ja maassa pesiville linnuille.

Siili on loistavasti sopeutunut elämään ihmisen muokkaamissa ympäristöissä. Puutarhoista ja puistoista löytyy siilille ravintoa ja pesäpaikkoja. Ihmisen läsnäolo pitää myös loitolla pahimmat viholliset mäyrät ja ketut. Ihmisen läheisyydessä on kyllä piikkinsäkin: liikenteen aiheuttamat siilikuolemat.

Toukokuu on siilien kiima-aikaa, ja kosiopuuhissa tuhistelevia siilejä saattaa kuulla jos liikkuu iltahämärissä. Siiliin voi törmätä jopa Helsingin keskustassa, jossa siilien suosikkipaikkoja ovat Linnanmäki, Lenininpuisto ja Lapinlahden sairaalan ympäristö.

Siilin & 38 muun eläin- & kasvilajin ensihavaintoja kerätään Luonto-Liiton kevätseurannassa. Ilmoita havaintosi netissä www.luontoliitto.fi/kevatseuranta& osallistut kiikareiden arvontaan.

Outi Ovaskainen