Vaikka eurooppalaisessa huippujalkapalloilussa pyörii tähtitieteellisiä summia, vain muutama seura tekee todellista taloudellista voittoa.
FC Jokerit perustettiin vuonna 1999 suurella kohinalla. Aladivisioonista aina liigakolmoseksi nousseen lähiöseura PK-35:n resurssit eivät riittäneet enää liigajoukkueen pyörittämiseen. Liikemies Harry Harkimo tuli, otti vastattavakseen seuran velat ja perusti FC Jokerit. Jalkapallobuumia eläneessä Suomessa taivas oli vain kattona, ainakin Harkimon puheissa.
Todellisuus tuli kuitenkin nopeasti vastaan. Vaikka eurooppalaisessa huippujalkapalloilussa pyörii tähtitieteellisiä summia, vain muutama seura tekee todellista taloudellista voittoa.
Valtaosa Euroopan seuroista pelaa seurahengen ja seuraan sitoutuneiden tukijoiden varassa. Esimerkiksi Ruotsissa seurojen jäsenet ovat pelastaneet usean pääsarjaseuran sijoittamalla omia rahojaan joukkueeseen. Suomessa ei ole ainoatakaan jalkapalloseuraa, joka tuottaisi omistajalleen voittoa. HJK:n menestyksen takeena ovat A-lehdet omistavan Lyytikäisten perheen rahat. Valkeakosken Hakan ja Myllykosken Pallon takana ovat suuret paperitehtaat. Turun Interin toimintaa pyörittää Stefan Håkans omilla rahoillaan rakkaudesta lajiin. Tämä rakkaus jalkapalloon puuttui Harry Harkimolta alusta asti.
FC Jokerit oli kunnianhimoinen yritys saada Helsingin jalkapallokentille todellista paikalliskilpailua. Jälkiviisaat kommentaattorit ovat FC Jokereiden kaaduttua pitäneet koko yritystä surkuhupaisana pelleilynä.
Näissä kommenteissa on kuitenkin kokonaan unohtunut se, että liian lyhyeksi jääneen historiansa aikana FC Jokerit onnistui monessa. Suurin osa seuroista voi vain haaveilla Suomen cupin voitosta, liigan hopeamitaleista tai Intertoto-cupin kolmannen kierroksen otteluista West Hamia vastaan.
Perinteitä ja kannattajapohjaa ei rakenneta hetkessä. Menestyksen lisäksi lyhyeen historiaan liittyi myös vastoinkäymisiä. Vuonna 2001 seura putosi 1. divisioonaan, mutta nousi sieltä heti seuraavana vuonna takaisin.
Viidessä vuodessa FC Jokerit onnistui divarikaudesta huolimatta keräämään pienen mutta kasvavan ja uskollisen kannattajakunnan. Tätä joukkoa ei kiinnostanut pelkkä menestys, vaan se kannatti seuraa nimenomaan jalkapallon vuoksi.
Harry Harkimo ei missään vaiheessa aidosti sitoutunut jalkapalloon lajina. Hän halusi tehdä nopeasti rahaa, ei kasvattaa rauhassa seuraa ja sen kulttuuria. Tämä näkyi esimerkiksi siinä, että FC Jokerien johtoon hankittiin alusta asti väkeä liike-elämästä, ei jalkapallon asiantuntijoita. Rahaa laitettiin surutta näyttäviin mainoskampanjoihin, joilla katsomoiden kuviteltiin täyttyvän.
Vähänkin lajia ymmärtävä olisi tajunnut, etteivät ihmiset tule katsomoihin viihteellistetyn markkinoinnin myötä vaan vasta vähitellen seuraan sitouduttuaan.
Myös jääkiekossa Harkimo näyttää tehneen saman virheen: peruskannattajien sijaan hän on pyrkinyt houkuttelemaan paikalle lähinnä yrityksiä. Tulos näkyi kevään playoffpelien ensimmäisessä ottelussa, kun Helsingin Areenaan vaivautui pienin yleisömäärä sitten 80-luvun divaripelien, 3 076 katsojaa.
FC Jokerien väitetään tehneen tappiota viidessä vuodessa 5–6 miljoonaa euroa. Summa tuntuu jalkapalloa läheltä seuraavista käsittämättömältä.
Lipputuloilla ei pyöritetä ainuttakaan seuraa Suomessa. Valtaosa rahavirroista kertyy mainostuloista. Väitetyt tappiot merkitsisivät sitä, ettei urheilun markkinointiguruna pidetty Harkimo olisi onnistunut keräämään juuri lainkaan sponsorituloja. Samaan aikaan Jokerit sai Mika Väyrysen ja Shefki Kuqin myynnistä arviolta lähes miljoona euroa. Nyt Väyrystä ollaan myymässä eteenpäin Hollannista Italiaan. Myös tästä kaupasta kilahtaa osuus Jokereille.
Näyttääkin siltä, että FC Jokerien tappioita on pahasti liioiteltu. Jokeri-konsernin muiden osaalueiden tappioita on luultavasti kirjattu jalkapalloseuralle, jotta konsernin muut osat saadaan näyttämään kannattavilta.
Esimerkiksi Helsingin Areenassa sijainneen FC Jokerien toimistosta on asiasta perillä olevien mukaan laskutettu konsernin sisäisesti ylisuurta vuokraa ja Harkimo on nostanut seurasta itselleen konsultointipalkkioita taloudellisista tappioista huolimatta.
Viime syksynä FC Jokerit varmisti sarjapaikkansa Veikkausliigassa viimeisellä kierroksella. Valmentajat, pelaajat ja kannattajat huokaisivat helpotuksesta.
Nyt saatettiin alkaa rakentaa seuraa pitkällä aikavälillä. Harkimolla oli kuitenkin toiset ajatukset. Hän oli tullut siihen tulokseen, ettei jalkapallolla voi tehdä bisnestä Suomessa. Kaikessa hiljaisuudessa Harkimo oli kaupannut seuraa heinäkuusta lähtien ulkomaille.
Alkoi neljä kuukautta kestänyt ja kannattajia kiduttanut pelleily. Liigajoukkue harjoitteli kymmenen pelaajan ryhmällä, ja seuraa oltiin myymässä milloin Hollantiin, milloin Saksaan.
Kansainväliset viritykset eivät ottaneet kuitenkaan tuulta purjeisiin, sillä ne olisivat vaatineet Jokeri-konsernilta edelleen taloudellista sitoutumista jalkapalloon. Konsernin suurin omistaja SanomaWSOY ei ollut valmis enää satsaamaan lajiin.
Lopulta pamahti pommi. Harkimo myi koko FC Jokerien liiketoiminnan pahimmalle paikallisvastustajalle HJK:lle.
Missään muualla maailmassa ei olisi mahdollista, että kiivaimmat kilpakumppanit laitetaan yhteen. Pelkkä ajatuskin esimerkiksi Manchester Unitedin ja Manchester Cityn sulauttamisesta on surkuhupaisa. Mutta Harkimolle FC Jokerit ei koskaan ollut jalkapalloa, vaan puhdasta liiketoimintaa, jossa tunteilla ei ole mitään merkitystä.
Kirjoittaja oli aktiivinen FC Jokereiden kannattaja. Veikkausliiga käynnistyy 6.5. Otteluohjelma nettisivuilla www.veikkausliiga.com.
Paavo Arhinmäki
