Christiania elää omaa materialisoitunutta utopiaansa, vaikka välillä on vaikea uskoa silmiään.
Kolmisenkymmentä vuotta sitten Kööpenhaminassa kourallinen hippejä tunkeutui tyhjilleen jätettyyn Christianshavnin laivastotukikohtaan. Heidän tarkoituksenaan oli saada lapsilleen tilaa leikkiä, sekä jotain vihreää katseltavaa.
Tällä hetkellä vallatulla alueella elää noin 850 asukasta. He ovat yhdessä järjestäytymällä saaneet aikaiseksi muun muassa sadevedellä toimivan pyykkituvan, postin, rakennustoimiston, elokuvateatterin sekä jätehuollon. Lisäksi alueella on useita kahviloita, baareja sekä ravintoloita herkullisine kulttuurianteineen.
Saavun Christianiaan uudelleenavatusta portista, jättäen kaupungin aamuruuhkan ulkopuolelle. Tarina kertoo portin muinaiseksi sulkemisen syyksi rosvot, jotka väijyivät pimeällä kadulla yksinäisiä ohikulkijoita. Lopulta christianialaiset levottomuuksiin kyllästyneinä sulkivat läpikulun. Nyt rauhoittuneelle sisäänkäynnille on rakennettu leikkikenttä, jonka kupeessa uutuuttaan hohtaa koripalloaitaus.
Kiidän mukulakivisen Pusher Streetin lävitse herättäen räminälläni kojuissaan päivystävät aamunkankeat hasiskauppiaat eli pusherit. 300 metriä pitkälle kadunpätkälle on keskitetty koko alueen vapaa hasiksenmyynti. Huurua hengittävät, vapaana kuljeksivat koirat aloittelevat sosiaalisesti kiireisen päivänsä merkkailemalla reviireitään. Ilma tuntuu seisovan, ja ainoa metelin aiheuttaja olen minä.
Grønsagen lukee suurella talon päädyssä hippimäiseen tyyliin. Vastassa on yhdeksän työpäivä vihanneskaupassa, jossa harjoitetaan ravintolatoimintaa myymättä jääneiden kasvisten voimalla. Siirtelen keskelle lattiaa kasaantuneen tavaratilauksen laatikoita päästäkseni keittiön puolelle.
Rakennus on ollut aikoinaan ammusvarasto, nykyään tilassa vallitsee rennompi tunnelma. Kamiinaan on sytytetty tuli, mutta silti sisällä on koleaa. Uskon, että asiaa edesauttavat seinän kattavien ikkunoiden haljenneet ruudut. Hengitän edelleen huurua.
Työpaikoilla ei ole pomoja saatikka alaisia. Asioista päätetään yhteisvoimin. Lisäksi jokaisen tulee saada yhtä paljon palkkaa. Christianian yhteisö veloittaa tiloista vuokraa sekä korvausta vedestä ja sähköstä. Tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa, vaan taata jokaisen osallistujan toimeentulo. Kerran kuukaudessa tai tarpeen tullen Grønsagenin työntekijät kokoontuvat keskustelemaan käytännön asioista.
Aamu keittiön puolella on hektinen. Ruuan on oltava valmista kahteentoista mennessä, koska monet alueen työntekijät ovat asiakkaitamme. Kun kermaperunat sekä kookosriisi ovat hävinneet tiskiltä, minulla on tauko. Katson ikkunasta ulos naapurikahvilan terassille. Lähellä olevassa pöydässä istuu nuoria poikia ja hasissätkä kiertää ringissä. Arvioin vanhimman olevan noin 16-vuotias. He leikkivät kovaa jätkää ja vitsailevat toisilleen.
Kahvilan penkeillä on kirjava kokoelma erilaisia kulkijoita. Yhden pöydän täyttävät ruotsalaiset turistimummot, ja seuraavassa istuu afrikkalaisia rastamiehiä. Kaikki näyttävät sopivan yhdelle terassille.
Vähintään kerran kuussa Tanskan poliisi tekee ratsian Pusher Streetille. Poliisiautojen pillit kuuluvat kaukaa, ja ihmisillä on aikaa häipyä alueelta. Myös koirat tietävät suuntansa oma-aloitteisesti. Mellakkavarusteiset poliisit ovat nyt taas sulkeneet alueen, ja uteliaat ihmiset kokoontuvat kaupan eteen katsomaan poliisien toimia. Tungoksen läpi ratsastaa kaksi tyttöä poneilla. He suuntaavat ratsunsa kohti hevostalleja.
Ratsian takia en onnistu hakemaan pyykkejä Pusher Streetillä sijaitsevasta pesutuvasta. Sen sijaan polkaisen pyörälläni lähimpään supermarkettiin. Ostan kuusi pakettia sika-nauta-jauhelihaa sekä pekonia seuraavaa päivää varten. Lihapyörykät ovat monen duunarin mieleen. Päivittäinen ostosreissu ei ylpeile vaihtoehtoisuudellaan.
Tanskassa on tällä hetkellä vallassa konservatiivinen hallitus, joka on julkistanut Christianian normalisointiaikataulun. Samanaikaisesti arkkitehdit voivat osallistua netissä suunnittelukilpailuun alueen uudelleenrakentamista varten. Miniyhteiskunta on 35 hehtaarin kokoinen ja sijaitsee Kööpenhaminan keskustan läheisyydessä.
Tämän takia Tanskan valtio on yrittänyt vuosien varrella useasti ottaa rahallisesti kiehtovan alueen viralliseen huostaansa. Tällä kertaa christianialaiset oli määrä tyhjentää asunnoistaan jo tammikuussa, jolloin hallituksen mukaan rakennuksia oli tarkoitus ruveta uudistamaan.
Sisukkaat christianialaiset eivät silti näytä pakkaavaan muuttokuormiaan. Sen sijaan he rakentavat ylpeinä kierrätysmateriaaleista talojaan, kunnostavat puutarhoja ja päällystävät teitä. Viime aikoina myös useat valokuvaajat ja taidemaalarit ovat tehneet yhteisöstä oman tukikohtansa.
Päivän päätteeksi kun olen siivonnut keittiön sotkut, kerään väsyneen olemukseni palaset saunaan uudelleenkoottavaksi.
Auringonlaskun jälkeen pimeille kaduille virtaa kapakan ikkunasta mitä rikkainta latinomusiikkia, yhtä iloisesti kuin seinien sisäpuolella ekokalja kulautetaan railakkaan naurun johdattelemana kurkkuun.
Christianian sauna on kaikkien tapahtumien alku sekä loppu. Sinne mennään työpäivän jälkeen rentoutumaan. Selät pestään kaikesta ulkopuolella kertyneestä sonnasta. Saunassa synnytetään uusia ideoita ja herätetään ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin. Lauteilla käydään kuumaa keskustelua päivänpolitiikasta sekä jaetaan huolenaiheet. Lapsilla on hauskaa lämpimällä lattialla vesileikkien parissa.
Christiania elää omaa materialisoitunutta utopiaansa, vaikka välillä on vaikea uskoa silmiään. Kukaan ei voi sanoa, miltä huominen näyttää, joten se on rakennettava itse.
Kirjoittaja asuu Kööpenhaminassa & työskentelee vihannesliike-ravintolassa Christianiassa.
Sanna Ollikainen
