Mitä jos Jeesus päättikin kuolemasta herättyään lähteä taivaan sijasta Intiaan?
Euroopassa uskotaan vahvasti, että Jeesus Nasaretilainen ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin Jerusalemissa parisentuhatta vuotta sitten. Kolmantena päivänä hänen kerrotaan nousseen kuolleista palatakseen isänsä luokse taivaaseen.
Intiassa puolestaan pidetään itsestään selvänä, että Jeesus päättikin kuolemasta herättyään lähteä taivaan sijasta Intiaan. Kertoman mukaan hän kierteli kuoleman jälkeisen elämänsä ympäri Intiaa, kuoli vanhana miehenä ja haudattiin Kashmirin pääkaupunkiin Srinagariin. Tarina ei kerro, josko Nasaretilainen vihdoin tämän kuoleman jälkeen malttoi mennä ylös isäänsä moikkaamaan.
Nyky-Israelissa on yleinen asevelvollisuus. Toisin kuin Suomessa, ”yleinen” tarkoittaa Israelissa molempia sukupuolia. Armeijakoulutus on joka tapauksessa nykyisraelilaiselle sukupuoleen katsomatta rankka kokemus, jonka jälkeen systeemi vaatii palauttamista normaaliasentoon. Tähän nykyisraelilaiset tarvitsevat loputtomat määrät pilveä ja raastavia yhteislaulusessioita. Historian saatossa palautumisprosessin suorittamispaikaksi on valikoitunut Intia, jossa armeijasta toipuvia israelilaisparvia tapaakin ympärivuotisesti.
Vaikka Jeesuksen vaivaiset kolme päivää kestänyttä kärsimystä ei ajallisesti voikaan verrata nykyisraelilaisten monivuotiseen armeijahelvettiin, Nasaretilaisen kohtaama kuolema kompensoinee hieman temporaalista epätasapainoa. Eritoten, kun kuolema oli erityisen hidas ja kivulias. Fyysinen ja psyykkinen kärsimys Jeesuksen raahatessa valtavaa ristiä orjantappurakruunu päänahkaa repien vastannee melko pitkää aikaa perusinttiä.
Näin ollen voimme olettaa, että Jeesuksen olo oli kuolemasta toivuttuaan pääpiirteittäin sama kuin nykyisraelilaisella armeijasta vapautuessaan. Jos nykyisraelilaiselle nousee tässä tilassa ensimmäisenä mieleen pilvi, yhteislaulut ja Intia, niin miksipä ei Jeesukselle kaksi vuosituhatta sitten?
Tässä paljastavassa valossa alkaa näyttää hyvinkin todennäköiseltä, että eurooppalaiset ovat väärässä Jeesuksen loppuelämän suhteen. Intialaisen teorian todistus nojaten oletukseen israelilaisen luonteen muuttumattomuudesta sisältää kuitenkin yhden heikon kohdan. Siinä missä nykyisraelilaiselle riittää palautumiseen noin vuosi Intiassa, Jeesus vietti siellä intialaisten mukaan kymmeniä vuosia eikä lopulta palannut lainkaan Israeliin. Minä en kuitenkaan näe tässä ongelmaa – Jeesus oli aiemminkin tavannut tehdä asiat hieman eri tavalla. Hänellä tuskin kimmelsi mielessään perhe, asuntolaina ja kunniallinen työpaikka kotimaassaan.
Voimme siis näillä perusteilla helposti kuvitella Jeesuksen elämän intialaisen version. Voimme myös kuvitella sen tragiikan, joka sisältyy yhteislaulu- ja poltteluillanviettoon, jossa Jeesus pössyteltyään hieman liikaa huutaa silmät punaisena olevansa Jumalan poika eikä ketään voisi vähempää kiinnostaa nurkassa melskaavan parrakkaan nuoren miehen hallusinaatiot.
Olli Moilanen
