Jos on Bettina Rheimsin kuvat Tennispalatsissa jo nähty ja Lindexin kadunvarsimainoksetkin alkavat kyllästyttää, suosittelen käyntiä Kehon muisti -näyttelyssä Hakasalmen huvilassa.

kymmenen naista

Tunnen yhdeksän naista, jotka on raiskattu. Lisäksi yksi on joutunut raiskausyrityksen kohteeksi. Jotkut näistä naisista ovat kokeneet painostusta parisuhteessa, toiset ovat taas joutuneet tutun raiskaamaksi. Tuntemattoman raiskaamaksi on joutunut kaksi naista, ja yksi puolestaan oli seksuaalisen hyväksikäytön kohteena 4- tai 5-vuotiaana. Kaikissa tapauksissa raiskaaja oli suomalainen.

Vain yksi, tuntemattoman hyökkäyksen uhriksi joutunut, ilmoitti raiskauksesta poliisille. Tuokaan ilmoitus ei poikinut tuomiota, sillä syyllistä ei saatu kiinni.

Tietämätön voisi tässä kohtaa hymähtää ja kuitata hurjalta kuulostavan lukumäärän vaikkapa naisten keskinäisen kokemustenvaihdon liioittelulla tai ystäväpiirini luonteella. Valitettavasti numerot korreloivat kuitenkin suoraan raiskausten todellisen määrän kanssa.

Raiskauksen uhriksi joutuu eri tutkimuksiin perustuvien arvioiden mukaan vähintään 10–15 prosenttia Suomessa asuvista naisista. Miehistä raiskauksen kokee arviolta 3–6 prosenttia. Vakavista seksuaalirikoksista, raiskauksista, pedofiliasta ja insestistä, poliisin tietoon tulee vuosittain joitakin satoja, ja niistä vain parikymmentä johtaa tuomioihin. Piilorikollisuus eli ilmoittamatta jättäminen raiskaustapauksissa on yleistä varsinkin silloin kun kyse on läheissuhteessa tapahtuneesta raiskauksesta.

Raiskauksista 70 prosenttia tapahtuu intiimissä suhteessa poikaystävän tai aviomiehen tekemänä. Kaikista raiskauksista valtaosa on tuttujen; perhetuttujen, työkavereiden tai ystävien tekemiä.

Puskaraiskaukset, nuo myyttiset tuntemattoman hyökkääjän tekemät raiskaukset, ovat selvänä vähemmistönä raiskausrikoksista. Siitä huolimatta niiden osuus raiskausten uutisoinnissa on ensisijainen. Näillä uutisilla lisätään ei vain kansalaisten tietoutta teoista, vaan myös uhan ja pelon tunteita kaikkien keskuudessa. Ja pelon ilmapiirillä saadaan naiset hakeutumaan turvaan – paradoksaalista kyllä – miesten luokse.

Tuntemani naiset ovat sinunkin ystäviäsi. Heidät löytää jokaisesta työpaikasta, suvusta ja kaveripiiristä. Heidän kokemaansa ei yleensä kuule kahvipöytäkeskusteluissa, vaan siitä tietävät vain äidit, ystävät ja rakastava aviomies. Raiskauskeskustelu kun on vielä 2000-luvullakin tabu.

V-Day Helsinki. Seksuaalisen väkivallan vastainen tapahtuma 6.3. Helsingin Kaapelitehtaan Pannuhallissa. Kello 16 paneelikeskusteluseksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta, kello 19.30 The Vagina Monologues. Järjestää PeriHeliontaideryhmä & Raiskauskriisikeskus Tukinainen. The Vagina Monologues 14.3. alkaen Helsingin Teatteri Jurkassa, Vironkatu 7. www.jurkka.com

_______________

parhaat laulut ovat ikäviä

Olli Hyvärinen istuu Ravintola Ateljeen alakerrassa Helsingissä ja polttaa pikkusikareita tiheään tahtiin. Hän ei vaikuta henkilöltä, joka istuisi usein kapakassa. Lyhyet, terävät, lakoniset lauseet tuovat etäisesti mieleen Erno Paasilinnan. Hyvärisen toinen kirja Viimeinen sana ilmestyi viime vuoden puolella. Sen jälkeen hän julkaisi myös teoksen Haavekuvia, jossa on kolme draamallista tekstiä Suomen historiasta.

Runoissaan Hyvärinen on luonut hyvin omaäänisen esteettisen maailman. Puhuttaessa runoista Olli Hyvärinen kuitenkin korjaa: ”Ei missään väitetä, että nämä on runoja, vaan alaepiteetti on fragmentteja ja trivialiteetteja. Kun luen suomalaista nykyrunoutta, tulee mieleen Lönnrotin lause oman aikansa akateemisesta runoudesta, että se on kuin kuvakäen kukuntaa kellossa. Se pitää yhä paikkansa.”

Viime kesästä alkaen painotyöntekijän ammatista työttömänä ollut Olli Hyvärinen tuntee suomalaisen yhteiskunnan varjopuolen, jota kuvataan myös hänen teksteissään. Vain tosi on kaunista, on yksi Hyvärisen pääperiaatteista. Moni hänen teksteistään käsittelee historiaa.

”Uskon vanhaan maksiimiin: hallitse asiat, sanat seuraa perässä. Nykyisin ajatellaan päinvastoin. Jos on tekniikka hallussa, jos opiskelet kirjallisuusteorioita, jos sulla on erilaisia keinoja ja laskelmoit niiden käytössä, uskotaan, että sisältö tulee kuin henki huoneeseen.”

Avaisitko tätä runoa, jonka valitsit?

”En mielelläni tulkitse tai analysoi omia tekstejäni. Tämä viittaa kevääseen 1918. ’Ikuisesti marssii pastori kohti kellotapulia armonväline olalla.’ Se armonväline ei tarkoita raamattua, vaan asetta. ’Lasketaan Paha Veri siunatun maan ulkopuolelle.’ Tämä juttu sai alkunsa Jukka Rislakin kirjasta Kauhun aika, joka kertoo Jämsän tapahtumista mainittuna keväänä. Siellä teloitettiin punaisia kirkon kellotapulia vasten. ’Teidän juhlanne ovat tanssia hautojen päällä’ on mukailtu sitaatti nuorelta Snellmanilta. ’Parhaat laulut ikäviä’ on lainaus suurelta suosikiltani François Villonilta.”

”Tämän runon loppuosan on inspiroinut Piia-Noora Kauppi, joka heitti jotenkin näin – en muista tarkkaa sananmuotoa – että työttömillä ja muilla yhteiskunnan turvaverkon varaan pudonneilla ei pitäisi olla varaa kännyköihin eikä elokuvissa käyntiin. Hän esitti ihan tosissaan tällaisen mielipiteen. Tämän mielipiteen esittäjä on ihminen, joka on yhteisillä varoilla koulutettu, ylläpidetty ja veroista vapautettu edustajamme Euroopassa. Euroedustajilla on hyvät tulot, ja käsittääkseni he maksavat hyvin vähän veroa, jos maksavat ollenkaan.”

Olli Hyvärinen: Viimeinen sana. Kesuura.

Kun ikuinen kevät tulee, kukaan ei ole viaton, kukaan ei voita, ikuisesti marssii pastori kohti kellotapulia armonväline olalla, lasketaan Paha Veri lankkujen välistä siunatun maan ulkopuolelle. Teidän juhlanne ovat tanssia hautojen päällä, sanoi nuori Snellman, parhaat laulut ikäviä, joku muu. Kesä tulee. Kun yhteisillä varoilla koulutettu, ylläpidetty, veroista vapautettu edustajamme Euroopassa sanoo sinulle, joka olet liikaa. Ota kaapista uudet verhot, tummemmat, nuku hyvin, älä käy elokuvissa, älä soita! Kesä tulee, aamukaste. Muurista kasvaa niin nuori ja nätti oksa.

Olli Hyvärinen

_______________

näin naapurissa

Jos on Bettina Rheimsin kuvat Tennispalatsissa jo nähty ja Lindexin kadunvarsimainoksetkin alkavat kyllästyttää, suosittelen käyntiä Kehon muisti -näyttelyssä Hakasalmen huvilassa Helsingissä Kansallismuseota vastapäätä. Esillä on silkkirintaliivejä, korseletteja, kombinatsijoita ja puuvillaisia miesten välihousuja menneen ajan Neuvostoliitosta. Minusta kiinnostavimpia olivat kuitenkin nuorten venäläistaiteilijoiden valokuvakollaasit ja kehonkontrollia pohtivat installaatiot.

Kehon muisti, neuvostoajan alusvaatteita 29.7. asti Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilassa, Mannerheimintie 13. Avoinnasu–to 11–18

_______________

arktisia ihmeitä

Rovaniemellä parhaillaan järjestettävän The Snow Show -talvitaidenäyttelyn koordinaattori, newyorkilainen galleristi Lance Fung kaitsi ylpeänä nimekästä taiteilijaja arkkitehtijoukkoaan Lappia-talossa helmikuussa järjestetyssä avajaissymposiumissa. Lunta, jäätä ja sorvia säästämätön kolmen vuoden työ ideasta ilmitekoihin on tekijöiden osalta päätöksessään.

Kemijoen rantaan on noussut ennennäkemätön taiteen ja arkkitehtuurin taidonnäyte. Lumen ja jään varaan rakennettu nähtävyys on Lapille parempaa promootiota kuin kymmenen Idols-kandidaattia konsanaan. Matkailuvalttina aurora borealikset ja kelkkasafarit kalpenevat näyttelyn rinnalla. ”A view with a room”, ohikulkijat ihastelevat vierailla kielillä. Ihmettä kokoonnutaan katsomaan sankoin joukoin kuten Rovaniemen markkinoita ennen vanhaan. Tapahtuma keikaroi maailmalla taidepiirien kielenkärjellä. Lapin pääkaupunki on viime päivinä saanut ylleen median sädekehän.

Tragiikkaa ei tapahtuman alkumetreiltä puuttunut, kun intialaissyntyisen kuvanveistäjän Anish Kapoorin ja Future Systems -suunnittelutoimiston valaan vatsa ei kestänytkään teoksen sisään rakennettujen valaisimien lämpöä. Monumentaalisten, geometristen veistosten joukosta erottuva punainen jääeliö luhistui evineen kaikkineen kasaan juuri avajaisten kynnyksellä.

Kevättä kohti on luvassa lisää yllätyksiä. Aikakello tikittää. Miten käy The Snow Show’n teosten, kun päivä pitenee? Massa kasvaa, systeemi romahtaa? Käykö kuten Tulevaisuuden Järjestelmille? Lisää Kapooria ja poliittista allegoriaa taiteeseen!

The Snow Show Rovaniemellä & Kemissä maaliskuun loppuun asti – jos luontoäiti suo & systeemi pitää. Avoinna ma–su 10–22. www.thesnowshow.net

_______________

Aleksi Ahtola, Susanna Okker, Minna Pietilä, Mervi Sainio