Vuorigorilla (Gorilla gorilla beringei) on kädellisistä eläimistä kookkain, ja se on myös yksi ihmisen lähimmistä sukulaisista.
Vuorigorilla(Gorilla gorilla beringei) on kädellisistä eläimistä kookkain, ja se on myös yksi ihmisen lähimmistä sukulaisista. Aikuisena se painaa sukupuolesta riippuen 70–200 kiloa ja pystyasennossa sen pituus vaihtelee 120–180 sentin välillä. Väriltään tämä taimia, hedelmiä ja hyönteisiä mutusteleva kasvissyöjä on musta. Urosten selkä on hopeanharmaa, siitä siis gorillauroksesta käytetty nimitys hopeaselkä. Vuorigorilla viettää ajastaan noin 30 prosenttia syöden, 30 prosenttia liikkuen paikasta toiseen ja 40 prosenttia lepäillen joko maassa tai puihin rakennetuissa pesissä.
Vuonna 1966 kun Dian Fossey lähti Virungan vuoristoon Kongoon ja Ruandaan laskemaan, tutkimaan ja suojelemaan vuorigorilloja, niitä oli jäljellä vain noin 500 yksilöä ja laji oli hälyttävän lähellä kuolla sukupuuttoon. Syynä gorillojen heikkoihin elinmahdollisuuksiin ovat olleet alueella riehuneet sisällissodat sekä länsimaalaisten perversseillä mieltymyksillään aiheuttama salametsästys. Vuorigorillojen käsiä on ostettu tuhkakupeiksi, ja gorillanpäitä ja jalkoja leikattu koriste-esineiksi. Gorillanpoikasia on ryöstetty suoraan emojensa sylistä länsimaalaisiin eläintarhoihin tai yksityisiin kokoelmiin. Yhden poikasen kiinnisaamiseksi salametsästäjät ovat saattaneet tappaa kaikki poikasta suojelemaan saapuneet aikuisgorillat.
Nyt vuorigorilloja on Keski-Afrikassa noin 700 yksilöä. Dian Fosseyn kirja Sumuisten vuorten gorillat ja kirjaan pohjautuva elokuva saivat ihmiset eri puolilla maailmaa kiinnostumaan vuorigorilloista ja niiden tulevaisuudesta. Virungan vuorille suunnistavat luontomatkailuryhmät lisäävät paikallisten ihmisten mahdollisuuksia ansaita elantonsa turistien kustannuksella gorillojen salametsästyksen sijaan. Turistien määrän kasvu kuitenkin altistaa gorillat ihmisten mukanaan tuomille tarttuville taudeille.
Leona Kotilainen
