Cocktail tai kuolema

Olen päättänyt viettää tipattoman tammikuun. Luontevin paikka tällaiselle toiminnalle lienee ruotsinlaiva. Muun risteilyretkueen remutessa ympäri alusta nökötän kuuliaisesti hytissäni ja luen kirjaa. Laura ja Juhani Similä ovat julkaisseet teoksen Kuuba, trooppinen cocktail.

Olen päättänyt viettää tipattoman tammikuun. Luontevin paikka tällaiselle toiminnalle lienee ruotsinlaiva. Muun risteilyretkueen remutessa ympäri alusta nökötän kuuliaisesti hytissäni ja luen kirjaa. Laura ja Juhani Similä ovat julkaisseet teoksen Kuuba, trooppinen cocktail. Hyinen Saaristomeri vaihtuu siis hetkessä Länsi-Intian lämmöksi.

Opus koostuu paristakymmenestä artikkelista, joiden aiheet vaihtelevat sosialismista sikarinsidontaan. Historiallinen perspektiivi ulottuu Kolumbuksen Kuuban ”löytämisestä” vuonna 1492 nykypäivän sitkeään castronomiseen kommunismiin.

Similät ovat tahkonneet saarta ristiin rastiin jo pidemmän ajan, ja se näkyy yksityiskohtien runsautena. Parasta on kuitenkin kurkistus kuubalaiseen arkipäivään. Eri kansojen sulatusuuni on luonut saarelle ainutlaatuisen kulttuurin, jonka omaperäisyyden viimeisenä lukkona toimii Yhdysvaltojen kauppasaarto. Ensimmäiseksi ei myöskään tulisi mieleen Kuubaan siirretty kiinalaisväestö ja heidän mukanaan tuoma kimeä-ääninen corneta china -torvella musisointi.

Elämä on elettävä laulaen ja siitä on nautittava joka päivä, tuntuu olevan kuubalaisten perusperiaate. Niinpä Guantanamera-hitin säveltäjä Joseíto Fernández lauloi 40-luvulla radiossa päivittäiset rikos- ja väkivaltauutiset perinteisessä espanjalaisessa runomitassa. Vuoden 1959 vallankumouksen jälkeen tämä laulava uutisankkuri valjastettiin kansallisen lukutaitokampanjan tarpeisiin.

Viime vuosisadan alkupuolen gangstereiden ja kapitalismin hallitsemasta ökyrikkaasta kasino-Havannasta riittää kerrottavaa isältä pojalle. Äidiltä tyttärelle voisi puolestaan luukuttaa legendoja José Martísta, Che Guevarasta ja muista vallankumouksen sankareista. Asiaankuuluvasti on myös muistettu huomauttaa, että ahtaalle ajetulla Kuuban kansalla on korkeatasoiset ja ilmaiset terveys- ja koulutuspalvelut.

Espanjankielisiä nimiä vilisee kosolti, eikä kaikki jäsenny kertanielaisulla. Jonkinasteinen luettelonomaisuus saattaa palauttaa lukijan ajoittain takaisin kylmään todellisuuteen, minun tapauksessani Åbo–Kapellskär-reitillä uivaan messinkihelvettiin. Veikkaisin kirjan kuitenkin osoittautuvan oivaksi matkaoppaaksi ja vaivattomaksi tavaksi sukeltaa kliseistä buenavistasocialclub-tasoa syvemmälle. Musiikin ohella myös kirjallisuus, kuvataide ja elokuva ovat saaneet omat napakat esittelynsä.

Vihdoin päästään ruokaohjeisiin ja kuubalaiseen ruokakulttuuriin. Vesi herahtaa kielelleni. Tupakanhimoani eivät vähennä yksityiskohtaiset kuvailut sikarien tieteellisentarkoista valmistusmenetelmistä. Aikanaan saarelle tuotu sokeriruoko on viihtynyt Kuubassa ehkä paremmin kuin missään muualla maailmassa. Sitä onkin kiittäminen rommin synnystä ja sen yhä jatkuvasta maailmanvalloituksesta. Helvetti, sprite onkin paskaa. Taidanpa siirtyä yläkannen jytäjameihin ja tilata yhden cubalibren. Tipattomuus tai kuolema, historia on minut vapauttava!

Laura & Juhani Similä: Kuuba, trooppinen cocktail. WSOY.

Timo Forss

Kommentoi Facebookissa

Avatar
  • 9.9.2009

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kiva, että haluat kommentoida artikkeleita. Muista kuitenkin hyvät käytöstavat ja se, että olet itse vastuussa kirjoituksestasi.