verot alas!

Lukuaika: 3 minuuttia

verot alas!

Myönnetään pois: Suomella ei olisi varaa päästää Nokiaa pakenemaan. Veroja olisi siis laskettava, kuten pääjohtaja Jorma Ollila toivoo.

Myönnetään pois: Suomella ei olisi varaa päästää Nokiaa pakenemaan. Veroja olisi siis laskettava, kuten pääjohtaja Jorma Ollila toivoo. Aikaa on viisi vuotta. Mitä seuraa veroalesta? Millä hinnalla Nokia pidetään Suomessa?

Alku näyttää lupaavalta. Jorma Ollila, Teollisuuden ja Työnantajien (TT) puheenjohtaja Christoffer Taxell sekä Nordean johtaja Vesa Vainio vakuuttavat, että alhaiset verot pitävät Suomen kilpailukykyisenä. Toisin sanoen yritysten pääkonttorit pysyvät Suomessa ja talouden pyörät pyörivät.

Taxellin mukaan verot eivät rakenna hyvinvointiyhteis kuntaa. Sen tekee talouden menestys. Ei hyvinvointi perustu prosentteihin vaan rahaan.

Lähdetään siis TT:n hallituksen jo viime huhtikuussa hyväksymistä teeseistä: pääomatulojen vero alennetaan 29 prosentista 25 prosenttiin sekä ylin marginaalivero 59 prosentista 50 prosenttiin. Vaatimukset ehditään toteuttaa jo vuoden 2003 budjetissa.

Veroalen ensimmäinen vaikutus on se, että ensi vuonna valtion verotulot alentuvat selvästi. Verotulot ovat muutenkin laskussa, joten julkisia menoja on vastaavasti leikattava. Muutoin valtion olisi otettava lisää velkaa – ja sitähän TT:n miehet tuskin toivovat. Pääkonttoreita ei pidetä missään banaanitasavalloissa.

Kesällä on siis edessä tiukka budjettivääntö: mitä menoja karsitaan? 90-luvun alun laman kokemusten perusteella voi ennustaa, että säästöt kohdistuvat julkisiin palveluihin ja tulonsiirtoihin.

Tämä tarkoittaa lisää ongelmia esimerkiksi sairaaloille, päiväkodeille, kouluille, yliopistoille ja vanhainkodeille. Tulonsiirtojen karsiminen tuntuu puolestaan ennen muuta lasten ja opiskelijoiden, sairaiden ja työttömien, köyhien ja velkaantuneiden, kotiäitien ja yksinhuoltajien kukkaroissa.

Suurta lamaa eli 90-luvun alun talouskriisiä koskevat tutkimukset osoittavat, että nämä ihmiset ovat juuri niitä, joita lama runteli pahiten ja jotka eivät juuri päässeet iloitsemaan ”vientivetoisesta kasvusta” vuosikymmenen puolivälin jälkeen.

Veroalen toinen samanaikainen vaikutus on se, että suurituloisten ja rikkaiden (eli huomattavien pääomatulojen saajien) käytettävissä olevat tulot lisääntyvät. Juuri nämä ihmiset hyötyivät erinomaisesti lamanjälkeisinä vuosina, kun pääomatulojen määrä kääntyi rajuun kasvuun ja niiden verotusta kevennettiin ratkaisevasti.

Parhaiten toimeentulevien kulutus suuntautuu todennäköisesti asunnonvaihtoihin, autoihin ja matkailuun. Säästämisen vaihtoehtoja ovat yksityiset eläkevakuutukset, sijoitusrahastot ja pörssiosakkeet.

Joka tapauksessa on selvää, ettei julkisten palvelujen ja tulonsiirtojen leikkaaminen kosketa niitä, jotka hyötyvät suurituloisten ja rikkaiden veroalesta. He voivat tarvittaessa käyttää yksityissairaaloita, palkata lastenhoitajia ja kouluttaa lapsiaan ulkomailla, eikä heidän tarvitse huolehtia toimeentulostaan vanhoina tai sairaina.

Entä pidemmän aikavälin vaikutukset?

Palkkojen osuus kansantulosta alenee edelleen ja pääomatulojen osuus kasvaa. Tuloerot lisääntyvät. Pohjois-Suomi köyhtyy, Etelä-Suomi rikastuu. Vaikutukset heijastuvat viidessä vuodessa koko yhteiskuntaan.

Julkisten palvelujen tason heikentyminen näkyy myös niiden maineessa. Sairaaloissa on jonoja ja bakteereja. Lapset jätetään itkemään päiväkodeissa. Koululuokissa riehutaan ja tapellaan. Vanhuksien vaippoja ei vaihdeta.

Nämä ongelmat eivät kosketa yksityisiä palveluja. Ne ovat dynaamisia, moderneja, laadukkaita – ja kalliita. Palvelualalle syntyy runsaasti uusia matalapalkkaisia työpaikkoja, kun julkisia palveluja yksityistetään.

Hyvin toimeentuleviin perheisiin palkataan piikoja, siivoojia, jopa sairaanhoitajia. Kaupungit jakautuvat entistä selvemmin asuinalueiden mukaan.

Suurituloisten veroale ajaa keskiluokan temppelin harjalle. Valkokaulustyöläiset ponnistelevat kovasti, jotta heillä olisi varaa turvautua yksityisiin palveluihin. Tehtävä ei ole helppo, koska heidän palkkansa eivät juuri nouse eivätkä verot laske.

Ne, jotka selviytyvät yksityisten palvelujen käyttäjiksi, tuntevat kuuluvansa menestyjiin. Heille talouden menestys on luonut uudenlaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Epäonnistujia ovat ne, jotka joutuvat yhä turvautumaan julkisiin palveluihin.

Todellisten luusereiden luokka muodostuu niistä, jotka elävät tulonsiirtojen varassa. He elävät kunnon kansalaisten kukkarolla.

mainos

Periaatteessa verotuksessa noudatetaan yhä vanhaa sivistysvaltion periaatetta, jonka mukaan verot määrätään maksukyvyn mukaan. Toisin sanoen se, jolla on enemmän kykyä, maksaa enemmän veroja. Tämä ei päde enää pääomatuloihin: vero ei muutu, oli tuloja yksi tai miljardi euroa.

Voisi myös ajatella, että pääomasta pitäisi maksaa enemmän veroja kuin työstä. Pääomalla saavutettu ansio ei nimittäin kuluta vapaa-aikaa. Toisin kuin ihmiset, pääoma juoksee veroja pakoon. Siksi sitä verotetaan työtä kevyemmin.

Pääoman veropakolaisuus on esimerkki siitä, miten verot vaikuttavat käyttäytymiseen. Veroja ei makseta moraalisena velvoituksena. Kysymys on siitä, mitä kukin antaa ja saa. Karkeasti malleja on kolme.

• Angloamerikkalaisessa eli markkinaehtoisessa mallissa keskiluokka, rikkaista puhumattakaan, ei maksa juuri veroja. Toisaalta julkisia palveluja (tai tulonsiirtoja) ei käytä kukaan kunniallinen kansalainen.

• Keski-Euroopassa verot ovat keskitasolla, mutta niiden lisäksi maksetaan korkeita sosiaalivakuutusmaksuja. Työnantajien ja työntekijöiden sopimuksiin perustuva malli takaa hyvinvoinnin työssäkäyville ja heidän perheilleen. Muut jäävät ulkopuolelle.

• Pohjoismaissa verot ovat korkeat, mutta kaikki hyötyvät julkisista palveluista ja tulonsiirroista. Hyvätuloisetkin käyttävät esimerkiksi julkisia sairaaloita ja saavat kohtuutasoisen sosiaalivakuutuksen. Edut ja kustannukset yritetään jakaa tasaisesti.

Tutkimukset osoittavat, että taloudet voivat menestyä kaikissa kolmessa mallissa. Mutta ihmisiä eri mallit kohtelevat eri tavoin. Pohjoismainen malli tunnetaan parhaiten siitä, että se on luonut enemmän tasa-arvoa kuin muut mallit, toisin sanoen hyvinvointi jakautuu muita malleja tasaisemmin riippumatta ihmisten tuloista, iästä, sukupuolesta, asuinpaikasta tai rodusta. Tässä tapauksessa hyvinvointi perustuu veroprosentteihin.

Pro Demokratia – Suomen sosiaalifoorumi 9.–10.2.2002 Helsingin Vanhalla & Uudella yo-talolla & Helsingin yliopiston päärakennuksessa. Veroparasiittejä? Kansainvälinen verokilpailu, veroparatiisit & hyvinvointivaltio -keskustelutilaisuus 9.2.2002 kello 11 Helsingin Vanhalla yo-talolla. Mukana valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes, valtiovarainministeriön harmaan talouden selvitysmies Markku Hirvonen, Paperiliiton Jyrki Raina & sosiologi Pekka Kosonen. www.attac.kaapeli.fi

Heikki Hiilamo

  • 9.9.2009