Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa MTT:ssä arvioidaan, että tulevaisuudessa ruokohelven realistinen viljelypotentiaali Suomessa on noin 170 000 hehtaaria. Siitä voitaisiin saada yhtä paljon energiaa kuin puolesta miljoonasta tonnista öljyä.

Suomi vuonna 2020. Kotimaisten uusiutuvien energialähteiden osuus energiahuollosta on kasvanut kohisten sitten vuosituhannen alun. Sähköä verkkoon ja lämpöä kaukolämpöputkiin virtaa massiivisista polttolaitoksista, joissa yksi energiaratkaisun

osanen on – hento heinäkasvi.

Takaisin vuoteen 2002, jossa heinämme on vasta orastava tutkimuskohde. Polttoaineeksi viljeltävän heinälajin ruokohelven on

havaittu menestyvän koko maassa, Pohjois-Suomea myöten.

”Tällä hetkellä ruokohelven yhteenlaskettu viljelyala Suomessa jää vielä alle tuhannen hehtaarin. Uusia viljelmiä on perusteilla noin 150 hehtaaria”, kertoo tutkija Tuulikki Lindh Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen energiantutkimusyksiköstä eli VTT Energiasta.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa MTT:ssä arvioidaan, että tulevaisuudessa ruokohelven realistinen viljelypotentiaali Suomessa on noin 170 000 hehtaaria. Siitä voitaisiin saada yhtä paljon energiaa kuin puolesta miljoonasta tonnista öljyä. Koko Suomen energiahuollosta helpi kattaisi silloin vajaa kaksi prosenttia.

Ruokohelven kyky tuottaa tulevaisuudessa pari prosenttia

maamme tarvitsemasta energiasta ei ehkä tunnu huimaavalta verrattuna esimerkiksi puuperäisiin polttoaineisiin, metsätyömaiden hakkuutähteisiin ja selluteollisuuden jäteliemiin, joista jo nyt saadaan parikymmentä prosenttia koko valtakunnan energiankulutuksesta.

Mutta osana energiantuotannon palapeliä ruokohelvellä on eittämätön arvonsa. Eräs sen valttikorteista on kyky kasvaa sellaisillakin alustoilla, joilla juuri mikään muu taloudellisesti merkittävä elollinen ei viihdy, kuten loppuunkalutuilla turvesoilla.

Maamme suurimpia ruokohelven viljelijöitä onkin tällä hetkellä Vapo Oy, jonka entisillä turpeenottoalueilla huojuu ruokohelpeä noin 300 hehtaarin verran. ”Ruokohelpi menestyy hyvin paitsi pelloilla myös turvetuotannosta vapautuvilla suopohjilla, joissa on jäljellä enää ohut kerros turvetta tai pelkkä kivennäismaa. Vuosittain näitä pohjia vapautuu turvetuotannosta 1 000–2 000 hehtaaria”, Tuulikki Lindh kertoo.

Siinä sivussa ruokohelpeä voi käyttää turvetuotannossa myös valumavesien puhdistukseen. ”Ylivuototilanteissa eli rankkasateiden

ja kevättulvien aikana turvetuotantoalueiden valumavesiä johdetaan

normaalin vesienkäsittelyn ohella ruokohelpikasvustoon, jolloin ne sitovat vesistä ravinteita”, Lindh selittää.

Viljelykasvina ruokohelpi on helppo ja mutkaton. Kerran kylvetystä viljelmästä voi korjata satoa kymmenen vuoden ajan, minkä jälkeen samaan paikkaan voidaan kylvää taas uudet siemenet. ”Siemenet tuodaan Suomeen toistaiseksi Kanadasta. Suomessa ei ole vielä omaa ruokohelven siementuotantoa. MTT kehittelee kuitenkin parhaillaan uusia, meille soveltuvia satoisia lajikkeita”, Lindh sanoo.

Monista muista viljelykasveista poiketen ruokohelpi korjataan vasta talven jälkeen. ”Keväällä ruokohelpi on ruskeaa kuloheinää: se on kaatunut ja lakoontunut maahan”, Lindh kuvailee. ”Etuna poltettavuuden kannalta on, että se on silloin jo varsin kuivunutta.”

Niin ruokohelven kuin muidenkin peltobiomassojen käyttö on

Suomessa ollut vasta kokeiluluontoista. Ruokohelven ohella

on kasvatettu energiapajua polttoaineeksi ja rypsiä öljykasviksi, josta on valmistettu dieselpolttoaineen kaltaista ”biodieseliä”. Lisäksi on kokeiltu viljanviljelystä yli jäävän oljen polttamista.

Muihin peltobiomassoihin verrattuna ruokohelvellä on eräitä ilmeisiä

etuja. ”Energiapaju kasvattaa vankan juuriston. Peltoa on vaikea ottaa muuhun käyttöön sen jälkeen kun siellä on kasvatettu pajua. Ruokohelvelläkin on monivuotinen juuristo, mutta helven juuret on helpompi saada pois maasta kuin pajun juuret”, Lindh kertoo. Etuna olkeen nähden on taas helpompi poltettavuus vasta keväällä tapahtuvan korjuun ansiosta.

Voimalaitoksissa tehdyissä polttokokeissa ruokohelpeä on poltettu yksinään, ei siis esimerkiksi yhdessä puuhakkeen kanssa.

Hankaluuksia on syntynyt lähinnä siitä, että ruokohelpisilppu on hyvin kevyttä. Kymmenisen prosenttia polttoaineseoksesta voi vielä olla helpeä, jolloin ongelmia ei ole, mutta jos kevyen hötöisen silpun osuus polttoaineessa on tätä suurempi, kattilasta ei enää saada yhtä suurta tehoa irti kuin järeämpää puuta poltettaessa.

Lindh muistuttaa, että tämä ongelma koskee vain nykyistä

polttotekniikkaa. Ruokohelven laajempi energiakäyttö edellyttäisi

uusia polttolaitoksia, jotka on suunniteltu nimenomaan ruokohelven palamisominaisuudet huomioonottaen.

Toistaiseksi tutkimustyössä keskitytään vielä vaiheeseen yksi, ruokohelven viljelyyn. ”Pohjustavaa tutkimustyötä on tehty pitkään, mutta ruokohelpi ei ole vielä lyönyt itseään läpi”, Lindh sanoo. ”Sillä on kuitenkin ilmeisiä etuja: se on nopeasti uusiutuva biomassa, jolla on hyvä imago. Uskon, että sen merkitys tullaan vähitellen ymmärtämään.”

Helena Telkänranta